Pannus/plasmooma

Lauantaina huomasin jotain outoa Saran oikeassa silmässä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että myös vasemmassa oli jotain outoa, tosin ei niin paljoa. Vasemmassa silmässä taas vilkkuluomi oli jotenkin oudon rosoinen. Olin heti varma, että Saralle on puhjennut pannus ja mahdollisesti myös plasmooma. Tänään eläinlääkäri valitettavasti vahvisti epäilyt todeksi. "Saralla havaitaan pannukselle sekä plasmoomalle tyypillisiä muutoksia silmissä". Asian varmistamiseksi menemme vielä silmäsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille viikon päästä, joka osaa sitten antaa tarkemman ennusteen ja saadaan virallinen lausunto kennelliittoon lähteväksi. Aion myös osallistua Hannes Lohen ryhmän pannus/plasmooma tutkimukseen, kuten kasvattajakin toivoi. Nyt hoitona aloitettiin silmätipat 3 x päivässä. Hoito jatkuu koko eliniän. Erityisesti hoitamattomana pannus sokeuttaa koiran.

Pannus ja plasmoomahan ovat saksanpaimenkoirien vitsauksia. Jonkin verran diagnosoidaan toki muillakin roduilla, mutta taitaa reilusti yli 50% tapauksista olla sakemanneja tai belggareita. Nyt toivotaan, että saadaan sairaus hallintaan ja eteneminen pysähtymään. UV- valo laukaisee sairauden ja usein diagnoosit tehdäänkin talven jälkeen keväällä, kun kevät aurinko alkaa paistamaan. 

Itselleni tämä tuli ihan puun takaa. Sara on ollut elämänsä kunnossa, joten en osannut yhtään odottaa mitään tällaista. Jos silmät lähtevät reagoimaan hyvin hoitoon ja tuntuu, että voidaan pitää viikon tauko hoidossa, niin sitten kisaura vielä jatkuu. Jos taas tuntuu, että viikon tauko on liikaa, en voi tehdä muuta ratkaisua kuin laittaa koira eläkkeelle. Silmätipoissa dopingvaroaika on tuo seitsemän päivää. Palveluskoirapuolella kausi ajoittuu pitkälti kesään, jolloin aurinkoakin on tietysti eniten. Pannus ja aurinko, kun eivät sovi samaan lauseeseen, niin nähtäväksi jää mikä on tulevaisuus. Olen kuitenkin toiveikas, sillä usein pannus ja plasmooma vastaavat hyvin hoitoon. Aion myös hankkia Saralle koirille tarkoitetut aurinkolasit, jos se vain suostuu niitä pitämään...

Tässä kuvat Saran silmistä:

Oikea silmä, jossa selvempi löydös.

Vasen silmä

Vasemman silmän vilkkuluomi näkyy punertavana
ja hieman rosoisena.
 (Kuvaa otettaessa alaluomea on venytetty hieman alaspäin.)

Kevättä kevättä

Kevät tulee kovaa vauhtia! Lumet ovat saaneet kyytiä viime viikkoina, kun on ollut niin lämmintä. Tuon kevääntulon vuoksi jätettiin valjakkohiihton PK SM- kisat väliin. 15.3 olisi ollut tosiaan startti, mutta saman viikon torstaina peruutin kisat. Ei oikein ollut intoa, kun suksimiset oli omilla laduilla auttamatta suksittu tälle kaudelle. En halunnut lähteä vain ns. kokeilemaan kisoihin. Emme olleet hiihtäneet SPL valjakkomestaruuksien jälkeen kuin kerran, kun lumet lähtivät sitä kyytiä, ettei laduille ollut enää asiaa. Innolla sitä tässä jo odotellaan hakumetsään pääsyä =)

Saran kanssa on treenattu ahkerasti tokon VOI- luokkaa. Kokeeseen on nyt viisi viikkoa, joten hyvin on vielä aikaa korjailla ongelmia. Teimme kisanomaiset treenit viikko sitten. Ensimmäistä kertaa tehtiin Saran kanssa kokeenomaisesti VOI- luokka läpi. Meni ihan ookoosti. Tosin laittoo siinä vielä on, mutta alkaa se sieltä hahmottuun. Tunnari meni hyvin, mistä olen todella iloinen, koska se on ollut se akilleen kantapää meillä. Ruutu sitävastoin meni leikkimiseksi. Olimme laittaneet ruudun hyppyesteen viereen ja Sarahan päätti sitten kesken ruutuun lähetyksen mennä hyppäämään. No, tulipahan hyvät naurut, kun tyttö palkkaili itseään hyppimällä estettä. Oltais nollattu se liike kokeessa auttamatta. Ruutu ei muutenkaan ole vielä varmalla pohjalla. Itseasiassa luulin jo välillä, että olisi, mutta niin se totuus paljastui. Saralle on selvää, että pitää mennä tötsien väliin, mutta se pitääkö mennä kahden vai neljän on välillä arvoitus... Liikkeestä istumisessa meni maahan. Eli toinen nolla olisi tullut siitä. Muuten ihan mukavasti suoriuduttiin. Tietääpä nyt mitkä ovat ne heikot kohdat kokonaisuudessa.

Laitetaas muutamia keväisiä kuvia tontilta Toivosta ja Sarasta, kun ei treenivideon lataaminen onnistunut:

Tavoitteellista treeniä

Jotta voi treenata tavoitteellisesti, tulee olla niitä tavotteita, joten Sara ilmoitettu tokon VOI- luokan kokeeseen! Muahan ei tunnetusti tartte hirveesti yllyttää, jos kyse on koirista, joten kaverin pikku yllytystä muistuttava maininta riitti ilmoittautumiseen =) Koe on 28.4 Forssassa.
Tässä alkaa olla viimeiset hetket kisata tokossa tälle kaudelle, koska kohta alkaa hakuhommat. Tälle vuodelle tavoitteet sen verran kovat päälajissa, että tokokokeissa tuskin kesällä näyttäydytään.

Hiukan kyllä arveluttaa missä kuosissa tuo voittaja oikeasti on kisatilanteessa. Hiottavaa kyllä riittä, mutta jos nyt edes tulos saataisiin. Mutta deadlinehan on paras motivaattori, joten eikun treenipäiväkirja esiin ja suunnitelmallista treeniä kehiin. Aina se vaan on jännää, kun luokka vaihtuu.

Koetilanteessa mietityttää eniten ruudun onnistuminen, kaukokäskyjen onnistuminen ja tunnari. Metallikin on vähän niin ja näin.

Ruutu:
Pelkään, ettei vieraassa paikassa hahmota ruutua tarpeeksi tarkasti vaan jää jonnekkin haahuilemaan. Tai etten saa ohjattua kunnolla ruudun sisäpuolelle.

Kaukot;
Meillähän kaukojen tekniikka hukkui totaalisesti, kun otettiin mukaan seisominen. Olisi pitänyt ottaa se jo heti mukaan pakettiin. Kait sitä vaan halus päästä helpommalla ja välttää avoimessa virheitä. Avoimen kaukot meillä oli loistavat. Ongelma on seisomaan nousu ja sitten seisomasta istumaan meno. Ensiksi mainittu saattaa jäädä tekemättä ja toiseksi mainittu tehdään väärällä tekniikalla.

Tunnari:
Hyvin todennäköistä ettei tuo kisatilanteessa oikeaa kapulaa. Saralla tunnarin pito erittäin hyvä ja itse nouto, mutta välistä se haistelu unohtuu.

Onneksi tässä on vielä aikaa, joten ei muuta ku reeniä reeniä =)

Vuodelle 2015 on tavoitteita rutkanlaisesti ja ehkä jopa liiaksi, mutta aina on yritettävä ei sitä muuten mistään mitään tule!

Yksi tavoite on jo täytetty ja se oli SPL valjakkohiihdon SM. 15.3 olisi ne palveluskoirien valjakkohiihdon SM- kisat. Lumitilanne on nyt mitä on eli ei ole enää latuja, joten täytyy tosissaan miettiä lähteekö tuonne vai ei, jos kisat järjestetään. Tosin kisamaksu on jo maksettu...

Tavoitteena on saada myös Saran kanssa kasaan kaksi ykköstulosta hausta mikä tarkoittaisi käyttövalionarvoa, osallistua SPL kansallisten lajien SM- kisoihin sekä palveluskoiraliiton SM- kisoihin, SPL:n karkeloihin on jo tulos viime kaudelta ja SPKL:n karkeloihin tarvitaan vielä kaksi tulosta, yksi ykkönen jo on.

Näyttelypuolellekin on kaksi virstanpylvästä asetettu; osallistuminen Tuomarinkartanon palveluskoirien erikoisnäyttelyssä käyttöluokkaan, tavoitteena EH sekä saksanpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä ns. käyttöluokkaan eli yli 24kk. Meidän on tosin turha V- arvosanasta haaveilla =) Tavoite on saada SG. Sinänsä tuloksella ei ole väliä vaan haluan periaatteesta esittää ja saada arvostelun käyttökoiralle käyttöluokasta, koska sillä on vaadittavat tulokset käyttöluokkaan (ja teoriassa MVA- arvoon).

Laitetaas tähän alle näyttelyistä puheenollen seisotuskuva Sarasta:

Ja treenimotivaatiota nostamaan pari kuvaa viime kesän treeneistä:

"ETEEN!"

"UKKO"

"NÄYTÄ" 

The final countdown

Tässä onkin tapahtunut kaikennäköistä viime päivityksen jälkeen. Toivon kanssa käytiin möllitoko- kokeessa, josta kerroinkin jo aiemmin. Tuo mölli ylitti kaikki odotukset! Toivo oli aivan mahtava! Se hoiti homman kotiin pilke silmäkulmassa ja häntä heiluen. Oli mahtava tunne ohjata koiraa. Tuohon flow- tilaan en Toivon kanssa koetilanteessa ole aiemmin päässyt. Ilmeisesti treenien muutos on tuottanut tulosta ja paikka oli myös sellainen, josta koiralla ei ollut mitään kokemuksia. Itse olin myös rennossa mielentilassa. Herääkin kysymys, olisiko pitänyt kisata vieraassa ympäristössä aiemmin... No, antaa herätä vaan, koska eiköhän Toivo ole nyt ansainnut eläkkeensä ;)

Teknisiä virheitähän meille sattui, niin kuin videosta näkee, mutta niillä ei itselleni ole merkitystä. Isoin asia on se, että missään vaiheessa Toivo ei osoittanut mitään passivoitumisen merkkejä vaan alkoi olla jopa ylivireessä! Ja sekös tuntui hienolta. Kerrankin koetilanteessa oli treeneistä tuttu innokas Toivo. Loppusijoitus oli 2/15.

Lähti meikäläisellä tuo leijuminen lapasesta ja musiikilla höystetty video siitä linkkinä tuossa alla. Liikuttuneena, kyyneleet valuen katsoin tuota videota monta päivää möllin jälkeen. Vihdoin ne patoutumat, jotka esti niin hienon Toivo- koiran menestymisen kokeissa, ovat osoittaneet avautumisen merkkejä! Itselle on ollut valtavan opettava matka treenata ja kisata puolikkaan hirvikoiran kanssa sekä ratkaista ongelmia. Videoon liittyy myös luopumista. Todennäköisesti tämä oli Herra Hirvikoiran viimeinen koetilanteisiin liittyvä esiintyminen tokossa... Toivo Pellervo 9- vuotta siirtynee nyt oikeasti eläkkeelle. Tästä lähin vaan treenataan aktivointimielessä ja näyttäydytään välillä mätsäreissä!

Toivon möllitoko- koe Viialassa 10.2.2015:

https://www.youtube.com/watch?v=014DN0LTJGw

Samaisen viikon lauantaina järjestettiin Kauppakeskus Tuulosessa Match Show. Toivo osallistui ensimmäistä kertaa veteraaneihin voittaen luokkansa. BIS sijoitus oli toinen. Oli oikein piristävä kokemus käydä mätsärissä pitkän tauon jälkeen. Melkein pari vuotta vierähtänyt viime kerrasta. Noi on aina ollut tuollainen mun ja Toivon juttu. Toivo nauttii, kun saa olla huomion keskipisteenä ja minä viettäessäni stressitöntä aikaa koiran kanssa. Toivon pärjääminen mätsäreissä pesrustuukin varmasti osaltaan tuohon iloiseen esiintymiseen. Toki se on komeakin =)

Siirrytäänpä sitten Saraan. Saran kanssa käytiin viikko sitten Imatralla saksanpaimenkoirien valjakkohiihdon SM- kisoissa. Aamulla kukonlaulun aikaan lähdettiin ajelemaan kohti Imatraa ja Vuoksenniskan urheilukenttää. Keli oli loistava niin hiihtoa kuin ajomatkaakin ajatellen. Koiraa oli jo kulunut viikko valmisteltu sunnuntain starttia varten. Nesteytys ja lepo aloitettu torstaina ja lauantaina vielä pieni valmisteleva hieronta. Kaikki suunniteltu parhaan mukaan niin, että Saralla on täydet varastot niin fyysisesti kuin henkisestikkin ladattavana 5km kisamatkalle.

Kommelluksilta ei kuitenkaan vältytty. Kisakirja unohtui kotiin, meinasin myöhästyä lähdöstä ja kaaduin hiihtomatkalla. Onneksi uusi kisakirja saatiin ostettua ja lähtöönkin ehdittiin, hieman vain jäi kaatuminen kaiveleen... Meidän sarja oli naiset C- naru ja lähtönumero 36. Loppuaika 5km matkalla oli 12:52. Se riitti kokonaiskilpailun sijoitukseen 10/20. Spl mestraruussijoitus oli 6/7. Puoli minuuttia ajasta pois, niin olisi palkintopallikin häämöttänyt. Vaikea arvioida paljonko kaatumisen seurauksena tuhraantui aikaa. Sara oli loistava, se todella latasi kaikkensa ladulla. Se meni sellaisella voimalla ja vauhdilla, että olisi mennyt läpi vaikka harmaan kiven =) Heikoksi lenkiksi, niin kuin yleensäkin, jäi omistaja. Itse en päässyt koko matkan aikana oikein minkäänlaiseen hiihtorytmiin. Tuntui, että tasapainokin oli huono kautta linjan. Ylämäissäkään en saanut kunnolla voimaa sauvoista. Tekniikka siis petti hiihdon osalta. Latu itsessään oli nopea. Paljon alamäkeä, osittain tosi jyrkkääkin. 

Koiran juotot ja syötöt onnistuivat hyvin. Ei yhtään lumenhaukkomista ladulla ja täysi vauhti loppuun asti. Sarasta näki, että se todella antoi kaikkensa! Kyllä mulla on vahva tyttö <3

Hieno kokemus ja oli upeeta nähdä vauhdin hurmaa niin saksanpaimenkoirien kuin muidenkin rotujen osalta. 14.3 lähdetään Jämijärjärvelle palveluskoirien valjakkohiihdon SM- kisoihin. Toivotaan, että lunta riittää!

Tässä kuvia Imatran kisoista:

http://margareetan.kuvat.fi/kuvat/2015/valjakkohiihto+150215/hiiht%C3%A4j%C3%A4t/

(Kuvaaja Margareetta Lennroth-Hulkkonen)

Sara ja minä kuvissa 50 ja 51

http://henry54.kuvat.fi/kuvat/Valjakkohiihto-ja+koirakickspark++kilpailup%C3%A4iv%C3%A4+15.2.2015+Vuoksenniskalla,Imatralla/

(Kuvaaja Heimo Hellsten)

Sara ja minä kuvat 208 ja 209

http://lehikmik.kuvat.fi/kuvat/Valjakkohiihto+15.2.2015+/

(Kuvaaja Mikko Lehikoinen)

Sara ja minä keskivaiheilla kuvia

Lasipurkeista viis

Viime tekstissä voivottelin tunnaria ja metallinoutoa. Päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskittyä tunnariin ja nimenomaan pelkkään hajuerotteluun. Oon tosi usein tehnyt koiralle treeniä "helpommaksi" laittamalla vain muutaman palikan eli tyylillä yksi oma ja kaksi vierasta. Nyt treenikaverin kanssa juteltuani hän kehotti kokeilemaan niin, että vieraita on paljon. Kippasin sitten noin 15 vierasta oman lisäksi ja kas kummaa, lamppu syttyi Saran päässä, että "Ahaa! Sä siis haluat, että mä etsin näistä oman" Huoh!! Miten sitä metsää on niin vaikee nähdä puilta? Muutamalla palikalla treenaaminen oli ollut liikaa vain hakemista. Nyt palikoita oli paljon, joten oli pakko etsiä. Tein toisen treenin vielä samana päivänä kotona (eka oli hallilla) ja jälleen hienoa tunnistusta. Siinä mitään lasipurkkeja tarvita =)

Metallinoudossa kerroin myös olevan ongelmaa. Tein hallilla metallia Saralle tekonurmimaton päällä ja yritti jopa "varastaa" metallin maasta! Niin mikä ongelma..? Vielä tarvitsee varmuutta tarttua metalliin, mutta otti sitä aktiivisesti suuhun ja tein onnistuneesti kokeenomaisenakin liikkeenä. Toivottavasti tämä ei ole tyyntä myrskyn edellä vaan homma alkaisi oikeasti luistaa.

Olen jopa alkanut oikeasti katsomaan kisapäivää VOI- luokan korkkaamiselle.

Kokeista puheenollen. Toivollahan on tasan viikon päästä ne möllitokot, joista aiemmin oon kertonut. Ei olla treenattu paljon mitään, mutta toisaalta se on tietoinen päätös. Toivo osaa kyllä aivan varmasta ALO- luokan liikkeet. Ongelma kun on ollut tunnetilan säilyttäminen. Muutamisa treeneissä on selvästi ollut ylivireessä, jopa haukahtanutkin välillä, mutta se on vain positiivinen ongelma. Ehkä teen luokan läpi kerran ennen koetta ja pari hubbabubba- treeniä ja sillä kokeileen. Samoihin karkeloihin tulee myös treenikaveri koiransa kanssa! Voidaan sitten analyseerata toistemme tulokset =)

Tottista

Viikonloppu mennä hurahti taas vauhdilla! Lauantaipäivä koostui kokonaisuudessaan tottiksesta. Osallistuimme nimittäin tottispäivään. Välillä on hyvä käydä hyvän kouluttajan silmien alla katsastuksessa. Itsehän treenaan todella paljon yksin. Pidän siitä, että saan miettiä ja pohtia itsekseni. Tosin siinä on vaaransa, kun ei ole toisia silmiä vahtaamassa meneekö oikeasti hyvin. Tämän lisäksi meillä on aivan mahtava, muutamasta ihmisestä koostuva treeniporukka. On rentouttavaa treenata saman henkisessä porukassa, jossa puhutaan avoimesti ilman, että kukaan vetää hernettä nenään. Nauru raikaa ja juttu menee melko usein lievästi sanottuna yli, mutta mitäs sitten? Tuleepahan maailmasta ainakin hetkellisesti parempi paikka. ;)

Lauantain koulutuksessa otin ensimmäisellä kierroksella seuraamista, joka olikin ilokseni paremmassa kuosissa kuin aika päiviin. Sarahan on seuraamisessa todella aktiivinen mulle, niinhän se on rakennettu, mutta tässä aktiivisuudessaan se välillä hukkaa keskittymisen ja intensiivinen katsekontaktin haku näkyy liian eteen tulemisena ja siitä seuraavana poikittamisena. Olin tehnyt ennen lauantaita Saralle kaksi lyhyttä treeniä, jossa kerroin, että älä tule liian eteen. Aivan mahtavaa miten koira oli oivaltanut asian. Oli hieno fiilis, kun koira seuraa oikeassa kohdassa ja kaiken lisäksi hyvässä viettivireessä!! Nähtäväksi jää kantaako tämä kokeeseen. Sehän se vasta kertoo koulutuksen todellisen tason.

Toisella kierroksella tein jääviä. Meillähän on ongelmana istuminen. Sen onnistuminen on epävarmaa ja suurella todennäköisyydellä valitsee jonkun vahvemman jäävän, yleensä seisomisen. Treenissä huomasi hyvin, että kuulolaite ei ollut koiralla päällä ja jumpattiinkin sitten sikin sokin jääviä. Nehän voisi myös ketjuttaa pk:ta ajatellen, mutta tokossa taas järjestys voi olla mikä vaan. Itseasiassa joku aika sitten sain hyvän kommentin käskyistä. En ole ikinä ajatellut, että "istu" ja "seis" saattavat kuulostaa koiran korvaan melko samanlaisilta suhuäänteiltä. Nyt olenkin istumisessa yrittänyt painottaa toista tavua, jos se helpottaisi. Eli käsky on "isTU".

Tokossa me junnataan Saran kanssa tunnarissa ja metallinoudossa. Itse en erityisemmin pidä tunnarista, koska en jaksa pipertää =), mutta ei auta, pakkohan sitä on treenata. Tarkoitus olisi nyt ostaa lasipurkkeja ja laittaa niihin sisälle tunnarikapulat ja vahvistaa oman hajua. Itse tunnarin tuonti on hyvässä jamassa, nyt vaan tarttis haistellakin eikä vaan arpoa silmillä minkä toisi. Metallinoudossa taasen tökkii kapulan suuhun ottaminen. Ote on hyvä ja tuo metallin hyvin jos ojennan sen suoraan Saralle suuhun. Mutta kun lähetän noutamaan, lähtee innolla, mutta metallille tulleessaan meinaa ottaa sen suuhun, mutta tuleekin toisiin ajatuksiin ja jää seisomaan kapulan taakse. Eli metallinouto on noutoo vaille valmis... huoh... VOI- luokka oli tarkoitus korkata tämän talven/kevään aikana, mutta nähtäväksi jää miten käy. Onhan meillä elämä aikaa. Toko on mulle kuitenkin edelleen rakas laji vaikka tuo pk- touhu onkin vienyt mukanaan. Tokostahan tämä kaikki lähti!

Palkkausta á la Sara ja H-K

Saraa naurattaa seuraamisessa

Ja taas mennään

Vetoreeniä

Vihdoin saatiin talvi! Sen seurauksena tilasin vihdoin viimein itselleni Kickspark- potkukelkan. Olen haaveillut siitä useammat vuoden ja heti ensimmäisen koeajelun jälkeen oli olo, että "miten olen voinut tulla toimeen ilman tätä!" Kelkalla pääsee huikeisiin vauhteihin jo tasaisella alustalla. Saksalainen kärjessä huideltiin jo yli 30 km/h. Mikä lie olisi alamäkeen vauhti ollutkaan... Toivo Pellervokin kokeili kelkanvetoa heti. Sattumoisin oli Toivon  9- vuotis syntymäpäivä. Hyvässä kunnossa on ukkeli, ei voi muuta sanoa!

Ensimmäinen koirahiihtotreenikin päästiin tekemään. Harmittavasti tuli heti kahden viikon tauko työkuvioiden vuoksi. Tuonne laduille, kun ei voi mennä hiihtelemään koska vaan koiran kanssa. Näistä säännöistä tulee pitää kiinni, koska se on jo todella hienoa, että Hämeenlinnan kaupunki on koirakerhollemme Pirtin laduille kaksi hiihtovuoroa viikkoon myöntänyt.

Itse hiihtoon palatakseni... su 15.2.2015 on saksanpaimenkoirien valjakkohiihdon SM- kilpailut ja arvatkaapa ketkä osallistuu? =) Minä ja Sara! Toisena kilpailuna olisi tarjolla kelkkakunkku hiihdon jälkeen, mutta täytyisi olla toinen koira kärkeen, että pääsisi osallistumaan. Pakko tosin myöntää, että jos rotumestaruuksia ratkaistaisiin kelkkailussakin, olisin minä, siis minä!! vannoutunut hiihdon ystävä, ollut valmis harkitsemaan lajin vaihtoa. Hiihto ei meinaan meikäläisellä kulkenut yhtään. Vuoden tauko on tehnyt tehtävänsä. Luisteluhiihto on lajinakin jo sellainen, että mikään ei tavallaan simuloi sitä, joten nilkathan huusi hoosiannaa ensimmäisen 500m jälkeen ja kankeeta oli meno. Olo helpottui huomattavasti, kun kärkeen laitettiin saksalainen menijä =)

Pieni hymy kyllä tuli huulille heti, kun tajusin jälleen kerran, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Hiihdon tekniikka on niin selkäytimessä, että ei horjuttanut ylämäet, alamäet eikä vauhti. Ei pelkoa kaatumisesta tms. Vauhtia ei tosin käsivarsista lähtenyt kuten pitäisi...

Matka SM- kisoissa on 5km ja hiihdämme sarjassa C- naiset. Tuo C- sarjahan on nyt ensimmäistä kertaa käytössä tänä vuonna. Olen katsellut vanhoja saksanpaimenkoirien SM- kisa-aikoja samaiselta ladulta ja pirun kovaa on neljän kärki mennyt! Tai sitten rata on maastoltaan helppo. Olen ratakarttaa tiiraillut, mutta ylä-asteen suunnistustreeneistä on siinä määrin aikaa, että ei ihan korkeusvaihtelut auenneet. Ainoastaan, että jonkin verran niitä on!

Mutta vauhdista vielä. Jos tähdet osuvat kohdilleen ja Sara vetää koko matkan sinkki tiukalla ja reikä päässä, on meillä laskujeni mukaan mahdollisuudet mitaleille. Suurin huoli tällä hetkellä on se narun päässä oleva ilmestys. Meillä saattaa tulos riippua myös lähtöpaikasta. Jos lähtönro on 1, tarkoittaa se todennäköisesti ei niin onnistunutta kisaa. Tosiasiahan on se, että Sara tarvitsee jäniksen eteen. Vahva mielikuva riittää, ei tarvita välttämättä näköyhteyttä. Eli, jos pari kolme kovaa kisakumppania lähtisi eteen, niin luulen, että päästäisiin todella asian ytimeen. Siksi pari kolme, että jos onnistutaan yksi saavuttamaan, jäisi eteen vielä toisia. Koiralla säilyisi mielikuva "vielä on jänöjä edessä". Ja jos oikein heittäydytään hommaan, niin parasta olisi, jos vasta aivan viime metreillä saavutettaisiin se vielä edessä oleva. Ja kannoilla maaliin tai juuri ennen ohi. Tällä reseptillä todennäköisesti ladulle jäisi henkisesti ja fyysisesti se kaikki kapasiteetti mitä meillä on tällä hetkellä annettavana. Tosiasia, kun on se, että treeniä on liian vähän takana. Mutta samahan se kaikilla Etelä-Suomessa asuvilla on, kun nykyään talvet ovat mitä ovat, kiitos ilmastonlämpenemisen.

Alla kuva meidän perheen kovimmasta saunojasta. Tytön löytää usein vielä saunan jälkeenkin ottamasta jälkilöylyjä. Oikean löylynheiton aikaan joutuu sen usein ystävällisesti ohjaamaan pesuhuoneen puolelle, kun ei taida ihan ymmärtää rajojaan tuon löylynoton suhteen =)