Yhtä vaille

Oltiin Saran kanssa jälleen kokeessa sunnuntaina. Uskokaa tai älkää tyttö vetäs 282p eli vahvan ykköstuloksen! Käsittämätöntä, että nyt ollaan yhden päästä KVA- arvosta!

Ihan ongelmitta ei tuokaan koe mennyt.

HAKU (158p):
Alkuun etsintäradalla oli todella hyvä. Aivan loistavia tyhjiä pistoja. Olin tulkitsevinani koirasta, että oli hajulla etukulmassa ja pistotinkin varmaan kymmenen kertaa ensimmäisellä 50 metrin matkalla! No eka ukko oli noin 50 metrissä, joten turhaan meni noin paljon energiaa alkurataan. Harmitti, kun tavallaan kulutin koiraa niin paljon siihen. Ensimmäisen löydän jälkeen sai lähes heti hajun seuraavasta ukosta, joka oli noin 150 metrissä toisella puolella. En saanut enää kunnon tyhjille enkä oikeastaan yrittänyt korjatakkaan. Näin selvästi, että hajulla oltiin ja yritin vain räpiköidä rataa eteenpäin. Voi sanoa, että ensimmäiset 100m työskentely oli hienoa katsottavaa. Toisen ja kolmannen ukon välillä kävi samalla tavalla eli lähes heti oli hajulla. Tuulenpuuskat sattuivat juuri niin, että toi hajun nenään. Ja taas räpiköin rataa eteenpäin... Painatin 200m merkistäkin niin kovaa ohi, että tajusin vasta jossain oikeasti todella lähellä 300m, että hitto vie miten kaukana oon. Hyvä, etten painattanut radasta yli!

Vähän jäi vaivaamaan itseä, että miksi en yrittänyt korjata tyhjiä enempää. Sara sai taas vahvistusta siitä, ettei niitä tarvitse tehdä. Toisaalta kokeessa ei oikein voi alkaa kouluttamaankaan. Tuskin olisin tyhjille saanut paljoakaan paremmin, mutta harmittaa silti miksi en ottanut pientä riskiä ja koittanut. Toisaalta siinä vaiheessa, kun näkee, että koira on hajulla, haluaa vaan eteenpäin. Toisaalta pelkäsin myös sitä, että nappaa kakkos ukon jo jostain todella kaukaa. Näytöt 1 ja 2 taas täydet, mutta 3. näytölle lähti jälleen haluttomasti ja siitä menikin kaksi pistettä. Tuota pitää nyt lähteä työstämään.

Paljon paremmin mennyt etsintä kuitenkin kuin viimeksi! Koira oli hyvässä tilassa ja itse kehuin ja kannustin koiraa maastossa paljon enemmän kuin aiemmin. Ajattelin, että kai tuomari kieltää, jos olen liian äänekäs =).

Laskin tarkkaan paljonko pitää saada esineistä ja tottiksesta, jotta 1- tulos on mahdollinen. Tiesin, että se on mahdollista, mutta en oikein uskonut, että oikeasti onnistutaan esineissä ja tottiksessa täysin.

ESINERUUTU (29p):
Sara teki elämänsä parhaan esineruudun kokeessa. Etsiminen oli loistavaa ja koira eteni hyvin sekä oli energinen. Kaikki kolme esinettä löytyi ja pisteitä tuli 29p. Yksi piste meni, koska tuomari katsoi, että viimeinen esine olisi pitänyt paikantaa aiemmin. Treeni on näemmä tuottanut tulosta! Viimeinen esine olikin hieman kompa. Se oli todella lähellä lähestyssivua. Sara pysähtyi lähelle jo kerran, mutta kutsuin pois, koska ajattelin lähinnä, että haisteleeko nyt jonkun pissoja tms. Toisellakin lähetyksellä jäädä töksähti ihan eteen ja annoin olla vähän aikaa, kun odottelin, että lähtisi ottamaan syvyyttä. No, ei lähtenyt ja lähdin hieman liikkumaan lähetyssivulla ja kutsuin Saraa ja hitto vie se nosti päänsä esine suussa!! Olin ihan äimänä! Hyvä, etten mokannut koko hommaa, kun en antanut koiran työskennellä. Pitäisi muistaa, ettei ne esineet aina ole siellä takalinjalla. Hyvä, että koiralla oli nenä auki.

TOTTIS (95p):
Tottis suoritettiin kolmen parina ja tämäkös sekotti mun pään ihan täysin. Jouduin kentän laidalla odottamaan suoritusvuoroani, joten koira lähti periaatteessa melko nollatilasta hommiin. Ei sinänsä tietysti huonoa harjoitusta sekään. Ensimmäisen seuruu suoran Sara oli sen näköinen, että lähtee eteenmenoon. Mielessä oli koko ajan, että älä nyt vain ampaise mihinkään. Kun eteenmenoa ei sitten tullutkaan, koiran vire laski ensimmäisen täyskäännöksen jälkeen. Se suoritti kyllä kaikki tarkasti, mutta koko ajan oli itsellä sellainen olo, että en saa otetta hommaan. Tiedän, että Sara pystyy olemaan korkeammassa vietissä ja sen tottismoodi on vietikkäämpi kuin mitä sunnuntaina esitti. Vire laski myös noutokapuloille mennessä. Tämän huomaa siinä, että ajoittain tiputtaa kontaktia, kun kävelen kapula kädessä. Pysykyllä samalla kohtaa ja itse noudossa on taas aktiivinen. Tuota ongelmaa täytyy nyt alkaa ratkoa myös enemmän. Erityisen iloinen olen hyppynoudon onnistumisesta! SE HYPPÄSI!! Jes! Tämähän on meille aiheuttanut harmaita hiuksia vierailla esteillä viime kesästä lähtien.

Kokonaisuudessaan kaikki liikkeet siis suoritettiin oikein eli liikevirheiltä säästyttiin. Vaikka itsellä oli tunne, että nyt ei oikein kulje, niin tuomari sanoi pitäneensä erityisesti Saran tottiksesta. Rauhallista ja tarkkaavaista.

Nyt on tulokset kasassa SPKL SM- kisoihin. Oma tavoite siellä on päästä maastoon. Se on jo voitto, jos selvitään tottiksen karsinnasta jatkoon.

Seuraava koe on 27.6 ja voin kertoa, että jännitys on aivan huipussaan! Nyt vaan pitäisi pitää pääkylmänä. KVA- arvo on katkolla tuossa kokeessa ja kyseessä vielä kotikoe. Niin lähellä, mutta niin kaukana...

HK3 palkintoposeeraus 

Ei uppoo ei...

Otsikko kuvaa viime sunnuntain hakukoetta. Ei uppoo ei! Meidän akilleen kantapää tuli taas hyvin esiin kokeessa. Jos Sara haistaa, että ei ole maalimiestä, niin se ei tee kummosta pistoa. Juoskee sen noin 20-25m kattoo mua "ei täällä ketään oo" ja tulee takas. Sitten, kun saa ukosta hajun, menee kyllä. Ukot siis löytyy ja ilmasee ne, mutta ne tyhjät... Jälleen näkyi myös taaksepäin työskentelyä. Kuten arvata saattaa yhteistyöpisteet ei kummoset henkilöetsinnän osalta olleet.
En kuitenkaan luovuta! Kyllä me ne kaks puuttuvaa ykköstä vielä saadaan hitto vie!
Nyt oon hionu treenisuunnitelmaa ja aatellu koittaa ihan uusia juttuja Saran kanssa maastossa. Katsotaan mihin kantaa. Jälkeenpäin ajatellen pidän Saran koulutuksen osalta suurimpana ongelmana sitä, että siitä on tehty aika reaktiivinen. Alkuun käytettiin todella paljon apuja ja kauan. Olisi pitänyt edetä huomattavasti nopeammin eteenpäin koulutuksessa. Tyhjien pistojen opettaminen olisi pitänyt ottaa mukaan jo hyvissä ajoin, eikä vasta sillä kaudella, kun alettiin kisaamaan. Virheistä oppii ja toivottavasti Teslan kanssa ei astuta samoihin kuoppiin.

Esineruutuun olen tyytyväinen. Esineitä tuli 2/3. Sara työskenteli hyvin, mutta aika loppui, joten yksi esine jäi. Osaltaan mun omaa syytä, koska pistotin eri nurkkaan monta kertaan kuin missä esine oli. Muka päättelin koirasta, että siellä oli hajulla. Olisi vaan pitänyt systemaattisesti pistottaa etulinjalla edeten.

Tottis meni muuten hyvin, jos ei lasketa metrisen kiertoa. Taas. Ja sitten tapahtui jotain ennen kuulumatonta. Sara oli paikkamakuussa noussut toisen koiran noudon aikana istumaan, mutta mennyt sitten kuitenkin takaisin maahan. Kun menin hakemaan koiraa, huomasin, että se oli liikkunut! Koskaan, kuunapäivänä Sara ei ole paikkamakuusta noussut! Kommenttia tuli myös hieman hitaista jäävistä, mutta teki sentään kaikki oikein. Myös istumisen. Tottiksesta pisteet 76p

Yhteispisteiksi taisteltiin tämän kauden ekassa hakukokeessa 254p ja HK3 2- tuloksella. Ja koska kaikilla muillakaan ei mene aina lapaan, riitti tämä jopa luokkavoittoon.

Ei muuta kuin treeniä ja uutta matoa koukkuun =)

Sara HK3 24.5.2015

Teslakin alkaa löytämään paikkansa meidän laumassa. Jopa Toivoa alkoi lapsettaan, kun ihan leikiksi heitti tässä yks päivä. Alkaa siis suurin välinpitämättömyys pentua kohtaan väistyä. Papan leikeistä kevennykseksi pari kuvaa.

"Leikitään!"

"Leiki nyt hei!"

Ja koko porukalla peuhaaminen se vasta lystiä on!

Koekausi alkaa ja uusi koira

Tämän viikon sunnuntaina on kauden ensimmäinen hakukoe! Auts! Tuntuu, että pakka on ihan levällään. Nämä vuoden ekat kokeet ovat aina enemmän tai vähemmän semmoisia "mennään kokeilemaan" kokeita.

Lähinnä päänvaivaa tuottaa esineiden hidas etsintä ja tottiksessa liikkeestä istuminen on unholassa. Toivottavasti Sara tekisi kokeessa jäävistä oikein edes kaksi kolmesta, niin vahinko ei olisi niin suuri. Valmiiksi jännittää viime kaudelta hampaankoloon jääneet hypyt vaikka tänä vuonna niissä ei ainakaan toistaisesksi ole ollut ongelmaa. Muutenkaan Sara ei ole nyt ollut tottiksessa ihan tavanomaisessa terässään.

Esineruudussa Saralla tosiaan on melko rauhallinen tapa etsiä. Lähinnä se muistuttaa jäljestämistä. Löytää kyllä esineet, kunhan muistaa käydä myös takana, mutta tuo tyyli on hidas. Viime kokeessakin meillä loppui aika ja näin ollen nousi vain kaksi esinettä. Esineruutu ei meillä ole olllut vahvin alue koskaan, osaksi johtuen vähästä treenistä. Esineitä tulee välillä treenattua ihan hävettävän vähän!

Maastossa voi mennä sitten taas hyvin tai huonosti. Tiedän jo melkein ekasta pistosta miten koe menee. Sen oon päättäny, että tyhjiä en jää hirveästi korjaileen vaikka alkaisi piikiksi menemäänkin. Kunhan uppoo syvälle. 300 metriä rataa on sen verran paljon, että ei siinä viitsi alkaa korjailla koiraa, kun tietää, että noi tyhjät on muutenkin meidän akilleen kantapää.

Tavoitteena sunnuntaina on saada tulos.

Vappuna meille muutti uusi perheenjäsen Tesla. Virallisemmin Tesla on nimeltää Mocca´s Irene. Rodultaan pikkuinen on mikäs muukaan kuin saksanpaimenkoira =) Siinä sitä kasvaa pieni hakukoiran alku ja katsotaan aikanaan mihin päädytään. Kyllä siinä taas on kädet täynnä työtä vähän aikaa, kun alottaa täysin nollasta. Oon miettiny miten haluan koiraa viedä eteenpäin, mutta tulevaisuus näyttää mitä ongelmia saan sille koulutettua! Mutta sormet on kutkutellut jo pidemmän aikaa lähteä tekemään uutta koiraa ja nyt se hetki on sitten koittanut.

Kotona on mennyt hyvin. Toivo on vanhan miehen arvokkuudella kertonut, että kaikki on hyvin niin kauan, kunhan hänen aluettaan kunnioitetaan. Sara taasen on mielissään, kun on koko ajan joku joka leikkii! Vaikka kyllä Sarakin on tehnyt rajansa selväksi. Kissoista Rauli on tyypilliseen tapaansa utelias ja on kivaa, kun on taas saanut uuden koiran pedin, jossa voi käydä nukkumassa. Laylan käytöksestä sen sijaan olen hämmästynyt. Se on ottanut uuden koiran lunkisti vastaan! Normaalistihan se on uuden jäsenen tullessa laumaan asunut "maan alla" muutaman viikon. Mutta hyvä näin.

Alla muutama kuva treeneistä, joita Teslan kanssa on jo hiukan aloiteltu.

Tottista

Tutustumista esineruutuhommiin

Tutusmista esineruutuhommiin

Onko mulla muka isot korvat?

Tokon voittajaluokka korkattu

Korkkasimme Saran kanssa tokon voittajaluokan 28.4 Forssassa. Kisavalmisteluja emme tehneet juuri minkäänlaisia! Taitaa olla ensimmäinen koe, jonne olen mennyt näin soitellen sotaan- tyylillä. Kolmostulos napsahti ja sijoitus oli kolmas. Oli se taas jännää korkata uusi luokka ja nyt harmittaa tuleva sääntömuutos oikein todenteolla. En ole nimittäin vieläkään päättänyt, että opettelenko uudet säännöt ja jatkan tokoa vai jääkö tähän. Hiukan tekisi mieli rotumestaruuksiin mennä heinäkuussa, mutta katsotaan miten osuu hakukokeiden kanssa. Rotumestaruudet ovat vielä vanhoilla säännöillä.

Tuossa voittajaluokan kokeessa oli hauskaa, että Sara epäonnistui ns. varmoissa liikkeissä ja sitten ne epävarmimmat liikkeet menivät todella hyvin. Erityisen iloinen olen tunnistusnoutoon, josta tuli 9 ja kaukokäskyihin, joista tuli myös 9. Tunnarihan meillä on ollut vaikea ja sen onnistuminen lämmitti mieltä jo itsessään todella paljon. Kaukoissa liikkui hieman ainakin sivusuunnassa ja ehkä eteenkin, mutta en osaa tarkemmin sanoa, koska matkan päästä on vaikea arvioida. 9 pistettä kaukoista kuitenkin siis tuli, joten ei siinä hirmuista liikettä ole ollut. Tosin tuomari ei ollut kaikkein tiukimmasta päästä. Seuraamisessa ei ollut ongelmaa. Itse vain keksin yht´äkkiä täysin normaalikäytännöstäni poikkeavan tavan tehdä sivuaskeleita. Hyvä etten kompastunut jalkoihini! Metallinoutokin meni ihna hyvin, tosin Sara mietti hetken, että ottaako metallin suuhun vai ei. Kun oli päättänyt ottaa, laahusti todella hitaasti takaisin ja jäi eteen vinoon istumaan. Hyppynouto sen sijaan meni nollille. En tiedä mitä siinä tapahtui. Kehän vieressä oli teltta ja hyppyeste siinä vieressä. Kun annoin käskyn "hyppy" juoksi Sara kohti telttaa! Todella epätyypillistä käytöstä Saralle, mutta mitä lie päässä pyörinyt =). Uusittiin hyppynouto ja se olikin varsin täydellinen suoritus, harmi vain, että nollillehan se pisteissä meni. Luoksetulon Sara suoritti hyvin. Täytyy vaan itse olla tarkempi, että annan pysähtymiskäskyt aikaisemmin. Nyt oli jo lähes kartiolla, kun käskin pysähtyä, joten ei se pysähtyminen ihan kartionkohdalle isolla vauhdikkaalla koiralla silloin onnistu...
Ruutu ei onnistunut ollenkaan. Sara kyllä lähti ruutuun, mutta ollessaan lähes jo ruudussa, se kääntyi ympäri ja palasi lisäkäskystä huolimatta takaisin sivulle. En tiedä mitä siinä tapahtui. Ehkä se katsoi, että ruudussa ei ole palloa, joten turha sinne on mennä. Hieman jäi kaivelemaan, että en pyytänyt lupaa suorittaa ruutua uudelleen. Nyt jäi koiralle mielikuva, että on ihan ok vaikkei ruutuun menisikään. Tosin luulen, että ruutuun menemisessä ei ole ongelmaa sitten, kun saadaan liike kaikenkaikkiaan varmemmaksi Saralle. Paikkamakuussa ei ollut huomautettavaa, jos ei oteta huomioon, että jouduin antamaan kaksi käskyä perusasentoon nousemiseksi. Tämä ongelma näyttäytyy aika ajoin ja ainoastaan kokeissa. Liikkeestä istumisessa Sara meni maahan.

Pisteet riittivät siis kolmostulokseen ja sijoitus oli 3/4. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli kisasta, koska ne puutteet, joita kokeessa meillä näkyi on treenattavissa. Sara vain tarvitsee varmuutta voittajaluokan suorittamiseen.  Ja koska vaikeimmat liikkeet onnistuivat kasvoi ruokahalu taas syödessä. Tosin hiukan intesiivisempää treeniä tarvitsisi tuo tokokin =).

Treeniokaveri bordercollie Fiona sen sijaan onnistui hienosti ja sai ALO1- tuloksen ja oli luokkansa toinen! Onnea vielä upealle Fionalle!

Kokeen pisteet kokonaisuudessaan:
Paikkamakuu 9
Seuraaminen 8
Liikkeestä istuminen 0
Luoksetulo 8
Ruutu 0
Hyppynouto 0
Metallinouto 8
Tunnari 9
Kauko-ohjaus 9
Kokonaisvaikutus 9

Silmälääkärin terveiset ja hakukauden avaus

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, todettiin Saralla saksanpaimenkoirien vitsaus, autoimmuunitauti nimeltä pannus ja mahdollisesti plasmooma.

Tänään käytiin diagnoosi varmistamassa silmäsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Diagnoosi oli "alkava lievä pannus sarveiskalvojen ulkokulmissa ja vilkkuluomella". Eläinlääkäri oli toiveikas sen suhteen, että kisaura jatkuu. Sanoi, että uskoo meidän voivan pitää noita 7vkon varoaikakarensseja lääkkeestä. Tietysti koko ajan täytyy muutoksia seurata! Oli onni, että ihan sattumalta huomasin muutokset silmissä reilu viikko sitten. Nyt olevaa lääkitystäkin lievennettiin, joten silmätippoja laitetaan vain yhtä lajia 1-3 kertaa päivässä. Olin todella iloinen, että tauti on tuommoisessa kesyssä tilassa ainakin toistaiseksi. Silmäkontrolli on puolen vuoden välein.

Hakukausi on myös startattu käyntiin! Tällä hetkellä on takana kolme treeniä. Sara on ollut tosi hyvä. Ensimmäisessä treenissä meinasi autolta lähteä omin nokkineen metsään, kun otin valjaat käteen. Oikein puhkui intoa =). Olenkin tässä kovasti pohtinut, että mikä on optimimäärä treenata jo osaavaa koiraa? Tappaako sillä hinkkaamisella aina jonkun verran motivaatiota? Sarankaan ei periaatteessa tarvitse oppia mitään uutta hakumetsässä. Tottakai varmuutta pitää saada esimerkiksi vaikeisiin piiloihin, mutta se on taitava koira, jos sillä vaan pysyy viettivire korkealla koko radan. Siinäpä se haaste onkin, että jaksaa 300 metriä tehdä intensiivistä työtä. Se vaikein ukko saattaa olla vasta siellä ihan loppupäässä rataa. Olen ajatellut, että tällä kaudella en sorru liian lyhyisiin ratoihin. Vaan tehdään hauskaa hubbabubbaa ja siinä sivussa kasvatetaan kuntoa pitkään rataan. Ajattelin myös silloin tällöin tehdä ihan överipitkän ja vaikean radan, jossa paljon tyhjiä. Saran kanssa ongelma kun on ollut tarpeeksi syvien tyhjien tekeminen ja väsyneenä pistot ovat jääneet usein piikeiksi. Ja kolmosen radassahan niitä pistoja riittää... Eli enemmän laatua kuin määrää on tämän kauden teema =)

"Ukko!"

Pannus/plasmooma

Lauantaina huomasin jotain outoa Saran oikeassa silmässä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että myös vasemmassa oli jotain outoa, tosin ei niin paljoa. Vasemmassa silmässä taas vilkkuluomi oli jotenkin oudon rosoinen. Olin heti varma, että Saralle on puhjennut pannus ja mahdollisesti myös plasmooma. Tänään eläinlääkäri valitettavasti vahvisti epäilyt todeksi. "Saralla havaitaan pannukselle sekä plasmoomalle tyypillisiä muutoksia silmissä". Asian varmistamiseksi menemme vielä silmäsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille viikon päästä, joka osaa sitten antaa tarkemman ennusteen ja saadaan virallinen lausunto kennelliittoon lähteväksi. Aion myös osallistua Hannes Lohen ryhmän pannus/plasmooma tutkimukseen, kuten kasvattajakin toivoi. Nyt hoitona aloitettiin silmätipat 3 x päivässä. Hoito jatkuu koko eliniän. Erityisesti hoitamattomana pannus sokeuttaa koiran.

Pannus ja plasmoomahan ovat saksanpaimenkoirien vitsauksia. Jonkin verran diagnosoidaan toki muillakin roduilla, mutta taitaa reilusti yli 50% tapauksista olla sakemanneja tai belggareita. Nyt toivotaan, että saadaan sairaus hallintaan ja eteneminen pysähtymään. UV- valo laukaisee sairauden ja usein diagnoosit tehdäänkin talven jälkeen keväällä, kun kevät aurinko alkaa paistamaan. 

Itselleni tämä tuli ihan puun takaa. Sara on ollut elämänsä kunnossa, joten en osannut yhtään odottaa mitään tällaista. Jos silmät lähtevät reagoimaan hyvin hoitoon ja tuntuu, että voidaan pitää viikon tauko hoidossa, niin sitten kisaura vielä jatkuu. Jos taas tuntuu, että viikon tauko on liikaa, en voi tehdä muuta ratkaisua kuin laittaa koira eläkkeelle. Silmätipoissa dopingvaroaika on tuo seitsemän päivää. Palveluskoirapuolella kausi ajoittuu pitkälti kesään, jolloin aurinkoakin on tietysti eniten. Pannus ja aurinko, kun eivät sovi samaan lauseeseen, niin nähtäväksi jää mikä on tulevaisuus. Olen kuitenkin toiveikas, sillä usein pannus ja plasmooma vastaavat hyvin hoitoon. Aion myös hankkia Saralle koirille tarkoitetut aurinkolasit, jos se vain suostuu niitä pitämään...

Tässä kuvat Saran silmistä:

Oikea silmä, jossa selvempi löydös.

Vasen silmä

Vasemman silmän vilkkuluomi näkyy punertavana
ja hieman rosoisena.
 (Kuvaa otettaessa alaluomea on venytetty hieman alaspäin.)

Kevättä kevättä

Kevät tulee kovaa vauhtia! Lumet ovat saaneet kyytiä viime viikkoina, kun on ollut niin lämmintä. Tuon kevääntulon vuoksi jätettiin valjakkohiihton PK SM- kisat väliin. 15.3 olisi ollut tosiaan startti, mutta saman viikon torstaina peruutin kisat. Ei oikein ollut intoa, kun suksimiset oli omilla laduilla auttamatta suksittu tälle kaudelle. En halunnut lähteä vain ns. kokeilemaan kisoihin. Emme olleet hiihtäneet SPL valjakkomestaruuksien jälkeen kuin kerran, kun lumet lähtivät sitä kyytiä, ettei laduille ollut enää asiaa. Innolla sitä tässä jo odotellaan hakumetsään pääsyä =)

Saran kanssa on treenattu ahkerasti tokon VOI- luokkaa. Kokeeseen on nyt viisi viikkoa, joten hyvin on vielä aikaa korjailla ongelmia. Teimme kisanomaiset treenit viikko sitten. Ensimmäistä kertaa tehtiin Saran kanssa kokeenomaisesti VOI- luokka läpi. Meni ihan ookoosti. Tosin laittoo siinä vielä on, mutta alkaa se sieltä hahmottuun. Tunnari meni hyvin, mistä olen todella iloinen, koska se on ollut se akilleen kantapää meillä. Ruutu sitävastoin meni leikkimiseksi. Olimme laittaneet ruudun hyppyesteen viereen ja Sarahan päätti sitten kesken ruutuun lähetyksen mennä hyppäämään. No, tulipahan hyvät naurut, kun tyttö palkkaili itseään hyppimällä estettä. Oltais nollattu se liike kokeessa auttamatta. Ruutu ei muutenkaan ole vielä varmalla pohjalla. Itseasiassa luulin jo välillä, että olisi, mutta niin se totuus paljastui. Saralle on selvää, että pitää mennä tötsien väliin, mutta se pitääkö mennä kahden vai neljän on välillä arvoitus... Liikkeestä istumisessa meni maahan. Eli toinen nolla olisi tullut siitä. Muuten ihan mukavasti suoriuduttiin. Tietääpä nyt mitkä ovat ne heikot kohdat kokonaisuudessa.

Laitetaas muutamia keväisiä kuvia tontilta Toivosta ja Sarasta, kun ei treenivideon lataaminen onnistunut: