keskiviikko 26. elokuuta 2015

Terä on taittunut tältä vuodelta

Tässä on ollut melkoinen hiljaiselo kirjoittelussa. Olen ollut kesälomalla ja Saraa on treenattu PKSM ja SPL kansallisten mestaruuksissa. Kummistakaan ei jälkipolville jäänyt kerrottavaa etsinnän osalta. PKSM- kisoissa päästiin hienosti maastoon 11. parhailla tottispisteillä. Pisteet oli 87p. Tottikseen olen todella tyytyväinen. SPL- kansallisten mestaruuksissa sen sijaan esineruutu meni loistavasti. Kolme esinettä, pistein 24. Kaksi luovutusta oli huonoja, kun Sara tiputti esineen jalkojen juureen eikä ollut ihan niin hyvin ohjattavissa kuin olisi voinut olla. Mutta hyvällä meiningillä teki mikä parasta.

Itse etsintä sen sijaan... PKSM kisoissa oli todella vaikea maasto ja kyykin oli kisoja katsomassa keskilinjalla. Pari ekaa pistoa meni hyvin, mutta sitten alkoi haluton työskentely eli toisin sanoen tyhjät oli huonoja. Löysi ensimmäisen ukon ja toisesta oli mielestäni ehkä hajulla, mutta keskeytys tuli ennen 200m merkkiä. Todella onneton suoritus. Esineruutu noissa kisoissa oli myäs pohjanoteeraus. Rata oli kalliota, kuten hakuratakin. Sara ei läytänyt yhtään esinettä. Maasto jo itsessään oli meille liian vaikea.

Rotumestaruuksissa etsinnän kanssa oltiin, jos mahdollista, vielä isommissa ongelmissa. Irtoaminen jo ensimmäiseen etukulmaan oli onneton ja hups! teki valeen. Ikinä ei ole valetta tehnyt. Näytöllekkin olisi jonnekkin lähtenyt viemään, tiedä sitten minne... Ilmeisesti paineistuu nyt kisatilanteessa siinä määrin, että kokeili valetta. Onneksi vain kerran! Löysi ensimmäisen ukon ja toisesta oltiin jo ohi reippaasti, kun tuli keskeytys. Rataa päästiin noin 250m eteenpäin. Olin todella maani myynyt jo PKSM- kisojen jälkeen ja nyt vielä enemmän.

Olin todella hilkulla perua koko rotumestaruudet ja se mitä siellä tapahtui, ei tullut yllätyksenä. Meinasin keskeyttää meidän etsintä suorituksen jo parin piston jälkeen, mutta vaikea sanoa miksi en sitä tehnyt. Ehkä olisi pitänyt. Tiedä sitten kumpi oli koiralle parempi. Ekaan löytöön olisi ollut hyvä lopettaa, että olisi jollain lailla edes ollut palkitsevaa lähteä radalta pois. Nyt homma loppui taas paskaan. Mietintämyssyä pitää vetää nyt syvälle päähän. Usko viimeisen ykkösen saamiseenkin on nyt koetuksella. Kunpa pääsisi koiran päähän, kun se tekee kuitenkin aina parhaansa!

Seuraavan kerran kisataankin sitten ensi vuonna. Nyt Saran palauttelu ja sitten se pääsee ansaitulle tauolle. Ollaan me tänä vuonna onnistuttukin ja nyt pitää pitää mielessä ne onnistumisen hetket!

Sara <3
(Kuva rotumestaruuksista)

torstai 30. heinäkuuta 2015

Leireilyä ja SM- huumaa

Viime viikko vierähti Pieksämäellä Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleirillä. Tuttuun tapaan olimme hakuryhmässä, kuinkas muutenkaan. Kaikki koirat olivat mukana. Toivo keskittyi lomailuun ja sillä oli tärkeä virka maastossa radan tallaajana ja mustikan syöjänä! Koska Toivo on jo 9,5vuotta, se sai ylennyksen ja pääsi sisälle mökkiin nukkumaan koko viikoksi. Hienoa oli huomata, että Teslakaan ei paljoa stressaa. Hienosti meni leiri ja oli kuin olisi ollut kotonaan. Tällaisten koirien kanssa on upea kulkea!

Pääsiskö jo sisään?

Leirimaskotti

Sara ja Tesla treenasivat ahkerasti viikon. Saran kanssa otettiin etsinnän lisäksi myös esineruutua ja tottista. Tesla ei tottiksen maailmaan ole vielä juuri päässyt, joten se veti lonkkaa tottisvuorot. Esineitä sen sijaan pennun kanssa tehtiin. Oli hauska huomata  miten hienosti Tesla käyttää nenäänsä ja kuinka sitkeä se on. Haku on tähän asti tehty ilman näköärsykkeitä ja maalimiehet ovat löytyneet pelkän hajuaistin varassa. Se nappaa hajun ja itsevarmasti painaa pöheikköön ja etsii ja etsii. Vielä täytyy välillä tarkastaa tulenko perässä ja hiukan on vielä vaikeutta, että osaisi selvästi lähteä paikantamaan hajua. Sallittakoon tämä 5kk ikäiselle. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, miltä työskentely tällä hetkellä näyttää. Hieman vielä varmuutta nenään ja voikin alkaa miettimään haamuilla suoran piston tekoa.

Pieni hakukoira

Sara oli leirillä taas huippu. SPL- leireillä on selvästi meille hyvä karma, koska leireillä meillä aina homma luistaa. Tätäkin leiriä ennen Sara oli lähinnä ollut tauolla viime kokeen jälkeen. Muutamat palauttavat treenit oli toki tehty. Nyt aionkin tehdä eläinkokeen. Sara on haussa aina parhaimmillaan talven ja taukojen jälkeen. Miksi siis treenata treenaamisen ilosta? Tiettyyn rajaan asti motivaatio kasvaa, kun treenaa, mutta jossain kohtaa se lässähtää pohjamutiin. Koira on jo niin kokenut, että se kyllä tietää mitä hakumetsässä pitää tehdä ja tarpeeksi vaihtelua on vaikea keksiä. Tietyt ongelmat ovat myäs jo niin kroonisia, että niitä ei saa pois. Ja krooniset ongelmat esiintyvätkin (esim. huonot tyhjät) erityisesti silloin, kun motivaatio on lässähtänyt. Viime perjaina ollaan leirillä tehty viimeinen hakutreeni ja yhtäkään en tee ennen SM- kisoja. SM- kisoihin on aikaa viikko. Esineillä otan motivaatiota ja tottiksessa muutamia treenejä. Katsotaan miten käy. 

Leirillä otetaan omaa vuoroa odottaessa lunkisti

PKSM- kisoista kaksi viikkoa eteenpäin on SPL kansallisten SM- kisat. Se jännittää nyt miten saan koiran palauteltua niihin... Tosin, jos PKSM- kisoissa tie noudee pystyyn jo tottiskarsinnassa, niin sittenhän ei ole paljoa palauteltavaa :). Tavoitteet on viikon päästä päästä tottiksesta maastoon ja SPL SM- kisoissa saada tulos. 

Tottiksen osalta jännittää se, miten saan koiran prässättyä hyvään tilaan oikeaan aikaan. Ei liian aikaisin, muttei kiirelläkään... Huh, kaikkeen sitä ihminen vapaaehtoisesti lähtee! Vaikka kaikki menisi penkin alle ensimmäisissä arvokisoissa, yritän muistaa, että SM- kisoihin osallistuminen ei ole itsestään selvyys, vaan tietyt näytöt pitää olla, että sinne pääsee. Näin ollen ollaan tavallaan voittajia jo nyt!

Home sweet home ja lähimetsä




maanantai 13. heinäkuuta 2015

Palauttelua ja lomailua

Viime hakukoe ei mennyt meidän osalta putkeen. Ei tullut viimeistä ykköstä eikä näin ollen KVA- arvoa. No eipä hätiä mitiä, ens vuonna sitten. En meinaa usko, että PKSM- kisojen tai rotumestaruuksien jälkeen enää kisaan tänä vuonna. Koe alkoi tottiksella ja siinä Sara oli jo oudon vetelä, ihan "kuutamolla". 84p revittiin kasaan, mutta otetta koiraan en saanut koko aikana. Etsintä meni todella huonosti. Ukot löytyi kyllä, mutta Sara oli ajoittain todella hukassa. Esineruudusta nousi kaksi esinettä ja siellä työskentely oli ihan ok. 2- tulos tuli ja sijoitus 2. Kokeessa vain kaksi koiraa sai tuloksen, me ja kaverin dobermann. Ei ihan päin seiniäkään, jos hakukokeen 3- luokasta saa vahvan 2- tuloksen, mutta koiralla fiilis kokeessa oli huono. Pisteitä tuli muistaakseni 254p (en ole nyt varma muistanko oikein). Uskon, että pennun tulo taloon, kuukauden aikana kolmet kokeet ja kaikki tämä yhteensä ovat vaatineet veronsa ja näkyi nyt turnausväsymyksenä. Ehkä puolin ja toisin. Palauttavat treenitkin ovat jääneet liian pienelle.

Nyt onkin sitten huilailtu ja yritetty kasata palapeliä takaisin. SM- kisat on kuukauden päästä ja siitä kahden viikon päästä saksanpaimenkoirien rotumestaruudet. Katsotaan miten saadaan homma pelittään molempien ensimmäisissä arvokilpailuissa. Itselle voitto on jo osallistuminen! PKSM- kisoissa tavoitteena on päästä tottiskarsinnasta maastoon ja SPL- rotumestaruuksissa saada tulos.

Tesla on muuten kasvanut hurjasti ja muistuttaa enemmän jo teiniä kuin pentua. Hirmuisen kiva koira! Tavaraa tuntuisi olevan harrastuksia varten ja hermot kunnossa. Ei ylimääräisiä höökäile, kun ollaan ihmisten ilmoilla vaan rauhassa katselee ja rohkeasti tutustuu kaikkeen. Kotona ottaa lunkisti ja yksin jääminen on koko ajan ollut sille helppoa. Toivo- pappa pappailee aktiivisesti ja on yllättävän paljon innostunut painimaan pennun kanssa. Ja mikä parasta koko kopla tulee tosi hyvin juttuun keskenään.

Hieman huolta viime aikoina on aiheuttanut kissoistani nuorempi, 12- vuotias Rauli Badding. Se on nyt oksennellut pidemmän aikaa ja syytä ei ole löytynyt. Verikokeet, joissa mm. tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, olivat normaalit. Kurjaa kissallekkin voida jatkuvasti pahoin. Itse pelkäsin, että maksa tai munuaiset pettäneet, kuten kissoille usein käy. Onneksi ei! Toivottavasti syy löytyisi.

Paljon ei ole tässä nyt päiviteltävää, mutta tämmöistä rentoa kesäilyä on meidän hommat nyt olleet! Teslan hakupohjien teko on edennyt hyvin. Ihan eri tekniikalla olen tehnyt kuin Saran kanssa ja eilen haki jo selvästi aktiivisesti maalimiestä. Irtoaa hyvin, mutta tarvitsee vielä tukea, että tulen perässä. Varsinkin, jos ei ole ukon hajusta satavarma. Teslaa on rakennettu tosi yksinkertaisesti. Oon vaan liinassa vienyt metsään ja lähteyt kävelemään kohti takalinjaa. Kun on saanut hajun, oon laskenut irti. Välillä on kyllä kävelty ihan ukollekkin asti. Ukot on koko ajan olleet 50 metrissä. Jos hyviä tuulia on sattunut, ollaan tehty myös tuulella treenejä. Ajatuksena on ottaa apuja käyttöön vasta, kun nenä varmasti auki ja tietysti koiran mukaan katsotaan miten edetään. Toivottavasti ei niin persus edellä puuhun kuin Saran kansssa alkujaan ;) Ensi viikko vierähtää Pieksämäellä SPL- koulutusleirillä. Viikko hakuilua, esineitä ja tottista. Varmasti saadaan taas apuja ongelmiin!

Koko kööri. Toivo 9v, Sara 5v ja Tesla 4kk.

"Käymme yhdessä ain..."

Tesla 4kk

Tesla 4kk

Toivo Pellervo 9- vuotta

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Vepeilyä ja pentutreffejä

Hakutreenien ohella ollaan Saran kanssa nyt hieman vepeiltykkin. Osallsituttiin kolmen kerran lajiin tutustumiseen. Mehän ollaan mökillä hömppävepeilty kesäisin ja tämän tuloksena Sara osaa soveltuvuuskokeen muut liikkeet paitsi viennin. Tästä hommasta Sara on ihan liekeissä! Ja itsellekkin mukavaa vaihtelua tehdä jotain missä ei ole tavoitteita...vielä... Ei vaan, ehkä vähän on tavoitteena suorittaa se soveltuvuuskoe tänä vuonna. Tämänkin homman myötä on kasvanut jälleen arvostus omaa rotuvalintaa kohtaan. Saksanpaimenkoira jaksaa aina vaan yllättää monipuolisuudellaan!

Venettä hakemaan!


Pelastettu!

Kyllä mä sen rantaan saan!


Teslakin on kasvanut hurjasti ja alkaa näyttämään jo oikealta suskoiralta. =) Selässä ollut tumma irokeesi on alkanut hiljalleen levitä muualle kroppaan ja koira on paljon tummempi kuin aiemmin. Meillä on käynyt hurja säkä, kun on sattunut niin paljon pentukoiria ympäristöön. Tesla on vepetreenien yhteydessä päässyt leikkimään landseerin pentujen, australiankarjakoiran pennun ja bernin pennun kanssa. Kaveripiiriin on tämän lisäksi vielä siunaantunut saksanpaimenkoiran pentu ja labradorin pentu. On aivan mahtavaa, kun pennut saavat hömpätä keskenään!

"Työvaatteet" ekaa kertaa päällä.

Tesla ja Aida








keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Yhtä vaille

Oltiin Saran kanssa jälleen kokeessa sunnuntaina. Uskokaa tai älkää tyttö vetäs 282p eli vahvan ykköstuloksen! Käsittämätöntä, että nyt ollaan yhden päästä KVA- arvosta!

Ihan ongelmitta ei tuokaan koe mennyt.

HAKU (158p):
Alkuun etsintäradalla oli todella hyvä. Aivan loistavia tyhjiä pistoja. Olin tulkitsevinani koirasta, että oli hajulla etukulmassa ja pistotinkin varmaan kymmenen kertaa ensimmäisellä 50 metrin matkalla! No eka ukko oli noin 50 metrissä, joten turhaan meni noin paljon energiaa alkurataan. Harmitti, kun tavallaan kulutin koiraa niin paljon siihen. Ensimmäisen löydän jälkeen sai lähes heti hajun seuraavasta ukosta, joka oli noin 150 metrissä toisella puolella. En saanut enää kunnon tyhjille enkä oikeastaan yrittänyt korjatakkaan. Näin selvästi, että hajulla oltiin ja yritin vain räpiköidä rataa eteenpäin. Voi sanoa, että ensimmäiset 100m työskentely oli hienoa katsottavaa. Toisen ja kolmannen ukon välillä kävi samalla tavalla eli lähes heti oli hajulla. Tuulenpuuskat sattuivat juuri niin, että toi hajun nenään. Ja taas räpiköin rataa eteenpäin... Painatin 200m merkistäkin niin kovaa ohi, että tajusin vasta jossain oikeasti todella lähellä 300m, että hitto vie miten kaukana oon. Hyvä, etten painattanut radasta yli!

Vähän jäi vaivaamaan itseä, että miksi en yrittänyt korjata tyhjiä enempää. Sara sai taas vahvistusta siitä, ettei niitä tarvitse tehdä. Toisaalta kokeessa ei oikein voi alkaa kouluttamaankaan. Tuskin olisin tyhjille saanut paljoakaan paremmin, mutta harmittaa silti miksi en ottanut pientä riskiä ja koittanut. Toisaalta siinä vaiheessa, kun näkee, että koira on hajulla, haluaa vaan eteenpäin. Toisaalta pelkäsin myös sitä, että nappaa kakkos ukon jo jostain todella kaukaa. Näytöt 1 ja 2 taas täydet, mutta 3. näytölle lähti jälleen haluttomasti ja siitä menikin kaksi pistettä. Tuota pitää nyt lähteä työstämään.

Paljon paremmin mennyt etsintä kuitenkin kuin viimeksi! Koira oli hyvässä tilassa ja itse kehuin ja kannustin koiraa maastossa paljon enemmän kuin aiemmin. Ajattelin, että kai tuomari kieltää, jos olen liian äänekäs =).

Laskin tarkkaan paljonko pitää saada esineistä ja tottiksesta, jotta 1- tulos on mahdollinen. Tiesin, että se on mahdollista, mutta en oikein uskonut, että oikeasti onnistutaan esineissä ja tottiksessa täysin.

ESINERUUTU (29p):
Sara teki elämänsä parhaan esineruudun kokeessa. Etsiminen oli loistavaa ja koira eteni hyvin sekä oli energinen. Kaikki kolme esinettä löytyi ja pisteitä tuli 29p. Yksi piste meni, koska tuomari katsoi, että viimeinen esine olisi pitänyt paikantaa aiemmin. Treeni on näemmä tuottanut tulosta! Viimeinen esine olikin hieman kompa. Se oli todella lähellä lähestyssivua. Sara pysähtyi lähelle jo kerran, mutta kutsuin pois, koska ajattelin lähinnä, että haisteleeko nyt jonkun pissoja tms. Toisellakin lähetyksellä jäädä töksähti ihan eteen ja annoin olla vähän aikaa, kun odottelin, että lähtisi ottamaan syvyyttä. No, ei lähtenyt ja lähdin hieman liikkumaan lähetyssivulla ja kutsuin Saraa ja hitto vie se nosti päänsä esine suussa!! Olin ihan äimänä! Hyvä, etten mokannut koko hommaa, kun en antanut koiran työskennellä. Pitäisi muistaa, ettei ne esineet aina ole siellä takalinjalla. Hyvä, että koiralla oli nenä auki.

TOTTIS (95p):
Tottis suoritettiin kolmen parina ja tämäkös sekotti mun pään ihan täysin. Jouduin kentän laidalla odottamaan suoritusvuoroani, joten koira lähti periaatteessa melko nollatilasta hommiin. Ei sinänsä tietysti huonoa harjoitusta sekään. Ensimmäisen seuruu suoran Sara oli sen näköinen, että lähtee eteenmenoon. Mielessä oli koko ajan, että älä nyt vain ampaise mihinkään. Kun eteenmenoa ei sitten tullutkaan, koiran vire laski ensimmäisen täyskäännöksen jälkeen. Se suoritti kyllä kaikki tarkasti, mutta koko ajan oli itsellä sellainen olo, että en saa otetta hommaan. Tiedän, että Sara pystyy olemaan korkeammassa vietissä ja sen tottismoodi on vietikkäämpi kuin mitä sunnuntaina esitti. Vire laski myös noutokapuloille mennessä. Tämän huomaa siinä, että ajoittain tiputtaa kontaktia, kun kävelen kapula kädessä. Pysykyllä samalla kohtaa ja itse noudossa on taas aktiivinen. Tuota ongelmaa täytyy nyt alkaa ratkoa myös enemmän. Erityisen iloinen olen hyppynoudon onnistumisesta! SE HYPPÄSI!! Jes! Tämähän on meille aiheuttanut harmaita hiuksia vierailla esteillä viime kesästä lähtien.

Kokonaisuudessaan kaikki liikkeet siis suoritettiin oikein eli liikevirheiltä säästyttiin. Vaikka itsellä oli tunne, että nyt ei oikein kulje, niin tuomari sanoi pitäneensä erityisesti Saran tottiksesta. Rauhallista ja tarkkaavaista.

Nyt on tulokset kasassa SPKL SM- kisoihin. Oma tavoite siellä on päästä maastoon. Se on jo voitto, jos selvitään tottiksen karsinnasta jatkoon.

Seuraava koe on 27.6 ja voin kertoa, että jännitys on aivan huipussaan! Nyt vaan pitäisi pitää pääkylmänä. KVA- arvo on katkolla tuossa kokeessa ja kyseessä vielä kotikoe. Niin lähellä, mutta niin kaukana...


HK3 palkintoposeeraus 

torstai 28. toukokuuta 2015

Ei uppoo ei...

Otsikko kuvaa viime sunnuntain hakukoetta. Ei uppoo ei! Meidän akilleen kantapää tuli taas hyvin esiin kokeessa. Jos Sara haistaa, että ei ole maalimiestä, niin se ei tee kummosta pistoa. Juoskee sen noin 20-25m kattoo mua "ei täällä ketään oo" ja tulee takas. Sitten, kun saa ukosta hajun, menee kyllä. Ukot siis löytyy ja ilmasee ne, mutta ne tyhjät... Jälleen näkyi myös taaksepäin työskentelyä. Kuten arvata saattaa yhteistyöpisteet ei kummoset henkilöetsinnän osalta olleet.
En kuitenkaan luovuta! Kyllä me ne kaks puuttuvaa ykköstä vielä saadaan hitto vie!
Nyt oon hionu treenisuunnitelmaa ja aatellu koittaa ihan uusia juttuja Saran kanssa maastossa. Katsotaan mihin kantaa. Jälkeenpäin ajatellen pidän Saran koulutuksen osalta suurimpana ongelmana sitä, että siitä on tehty aika reaktiivinen. Alkuun käytettiin todella paljon apuja ja kauan. Olisi pitänyt edetä huomattavasti nopeammin eteenpäin koulutuksessa. Tyhjien pistojen opettaminen olisi pitänyt ottaa mukaan jo hyvissä ajoin, eikä vasta sillä kaudella, kun alettiin kisaamaan. Virheistä oppii ja toivottavasti Teslan kanssa ei astuta samoihin kuoppiin.

Esineruutuun olen tyytyväinen. Esineitä tuli 2/3. Sara työskenteli hyvin, mutta aika loppui, joten yksi esine jäi. Osaltaan mun omaa syytä, koska pistotin eri nurkkaan monta kertaan kuin missä esine oli. Muka päättelin koirasta, että siellä oli hajulla. Olisi vaan pitänyt systemaattisesti pistottaa etulinjalla edeten.

Tottis meni muuten hyvin, jos ei lasketa metrisen kiertoa. Taas. Ja sitten tapahtui jotain ennen kuulumatonta. Sara oli paikkamakuussa noussut toisen koiran noudon aikana istumaan, mutta mennyt sitten kuitenkin takaisin maahan. Kun menin hakemaan koiraa, huomasin, että se oli liikkunut! Koskaan, kuunapäivänä Sara ei ole paikkamakuusta noussut! Kommenttia tuli myös hieman hitaista jäävistä, mutta teki sentään kaikki oikein. Myös istumisen. Tottiksesta pisteet 76p

Yhteispisteiksi taisteltiin tämän kauden ekassa hakukokeessa 254p ja HK3 2- tuloksella. Ja koska kaikilla muillakaan ei mene aina lapaan, riitti tämä jopa luokkavoittoon.

Ei muuta kuin treeniä ja uutta matoa koukkuun =)

Sara HK3 24.5.2015

Teslakin alkaa löytämään paikkansa meidän laumassa. Jopa Toivoa alkoi lapsettaan, kun ihan leikiksi heitti tässä yks päivä. Alkaa siis suurin välinpitämättömyys pentua kohtaan väistyä. Papan leikeistä kevennykseksi pari kuvaa.

"Leikitään!"

"Leiki nyt hei!"

Ja koko porukalla peuhaaminen se vasta lystiä on!


maanantai 18. toukokuuta 2015

Koekausi alkaa ja uusi koira

Tämän viikon sunnuntaina on kauden ensimmäinen hakukoe! Auts! Tuntuu, että pakka on ihan levällään. Nämä vuoden ekat kokeet ovat aina enemmän tai vähemmän semmoisia "mennään kokeilemaan" kokeita.

Lähinnä päänvaivaa tuottaa esineiden hidas etsintä ja tottiksessa liikkeestä istuminen on unholassa. Toivottavasti Sara tekisi kokeessa jäävistä oikein edes kaksi kolmesta, niin vahinko ei olisi niin suuri. Valmiiksi jännittää viime kaudelta hampaankoloon jääneet hypyt vaikka tänä vuonna niissä ei ainakaan toistaisesksi ole ollut ongelmaa. Muutenkaan Sara ei ole nyt ollut tottiksessa ihan tavanomaisessa terässään.

Esineruudussa Saralla tosiaan on melko rauhallinen tapa etsiä. Lähinnä se muistuttaa jäljestämistä. Löytää kyllä esineet, kunhan muistaa käydä myös takana, mutta tuo tyyli on hidas. Viime kokeessakin meillä loppui aika ja näin ollen nousi vain kaksi esinettä. Esineruutu ei meillä ole olllut vahvin alue koskaan, osaksi johtuen vähästä treenistä. Esineitä tulee välillä treenattua ihan hävettävän vähän!

Maastossa voi mennä sitten taas hyvin tai huonosti. Tiedän jo melkein ekasta pistosta miten koe menee. Sen oon päättäny, että tyhjiä en jää hirveästi korjaileen vaikka alkaisi piikiksi menemäänkin. Kunhan uppoo syvälle. 300 metriä rataa on sen verran paljon, että ei siinä viitsi alkaa korjailla koiraa, kun tietää, että noi tyhjät on muutenkin meidän akilleen kantapää.

Tavoitteena sunnuntaina on saada tulos.



Vappuna meille muutti uusi perheenjäsen Tesla. Virallisemmin Tesla on nimeltää Mocca´s Irene. Rodultaan pikkuinen on mikäs muukaan kuin saksanpaimenkoira =) Siinä sitä kasvaa pieni hakukoiran alku ja katsotaan aikanaan mihin päädytään. Kyllä siinä taas on kädet täynnä työtä vähän aikaa, kun alottaa täysin nollasta. Oon miettiny miten haluan koiraa viedä eteenpäin, mutta tulevaisuus näyttää mitä ongelmia saan sille koulutettua! Mutta sormet on kutkutellut jo pidemmän aikaa lähteä tekemään uutta koiraa ja nyt se hetki on sitten koittanut.

Kotona on mennyt hyvin. Toivo on vanhan miehen arvokkuudella kertonut, että kaikki on hyvin niin kauan, kunhan hänen aluettaan kunnioitetaan. Sara taasen on mielissään, kun on koko ajan joku joka leikkii! Vaikka kyllä Sarakin on tehnyt rajansa selväksi. Kissoista Rauli on tyypilliseen tapaansa utelias ja on kivaa, kun on taas saanut uuden koiran pedin, jossa voi käydä nukkumassa. Laylan käytöksestä sen sijaan olen hämmästynyt. Se on ottanut uuden koiran lunkisti vastaan! Normaalistihan se on uuden jäsenen tullessa laumaan asunut "maan alla" muutaman viikon. Mutta hyvä näin.

Alla muutama kuva treeneistä, joita Teslan kanssa on jo hiukan aloiteltu.


Tottista

Tutustumista esineruutuhommiin

Tutusmista esineruutuhommiin

Onko mulla muka isot korvat?