Nyt siihen jälkeen:
Sara on vahvasti maavainuinen koira ja jälki sille hyvin luontainen juttu. Aina, kun lopulta päädyn jälkelle, tunnen pientä syyllisyyttä siitä, että emme jäljestä enempää. Haku on meillä päälaji ja kun töissäkin pitää käydä, niin ei siinä oikeen ehdi täysipainoisesti treenata kuin yhtä lajia.
Tämän päivän jäljelle laitoin vain kaksi keppiä. Alkuun ja loppuun. Keppi-ilmaisu on meillä ihan kesken ja päätinpä vielä vajaa viikko sitten vaihtaa ilmaisumuodonkin. Aiemmin Sara nosti kepin hampaisiin ja toi minulle. Nyt olen muutaman treenin tehnyt niin, että Sara ilmaisee maahan menemällä. Koen, että se saattaa tulevaisuutta ajatellen olla parempi vaihtoehto ilmaisutavaksi. Nähtäväksi jää osunko oikeaan.
Itse jälkiharrastuksessahan Sara on todella kesken ja meillähän tuo on enemmän ollutkin tuota hubbabubbaa ja vaihtelua. Haussa sitten täytän visusti treenipäiväkirjaa ja mietin tarkkaan mitä haluan treenata =)
Tänään halusin tehdä Saralle jäljen, jossa sillä olisi hieman haastetta, lähinnä pituuden suhteen. Tämähän oli siis vasta toinen jälki tälle kaudelle. Jälkikausi 2014 avattiin vajaa viikko sitten... oho...
No, joka tapauksessa tein jäljestä pidemmän kuin viimeksi. Olisikohan sports-tracker näyttäny pituudeksi 350m. Tiedä sitten miten tarkka se on. Jälki lähti tieltä ja päättyi samaan tiehen. Se oli U:n mallinen. Koira ajoi hyvin, mutta väitän kuintenkin, että oikaisi tuossa kaarroksessa. Pari kertaa selvästi hukkasi jäljen, mutta löysi takaisin ja taas jatkettiin. Alussa ja lopussa olleen kepin autoin ilmaisemaan. Tai lähinnä autoin maahan. Ilmaisi kyllä, mutta tokihan ei vielä itsenäisesti hiffannut maahan menoa. Hyvä treeni, mutta sen verran jäi jano tuosta kaarroksessa oikaisussa, että pakko melko pian tehdä uusi jälki ja tällä kertaa merkkaan kaarteen ja laitan nameja enemmän.
 |
| "Onks täällä keppiä?" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti