Piruetteja ja targetin heittelyä

Otsikko kuvaa Toivon eilistä treeniä. Papalla oli sellaiset meiningit treeneissä, että oksat pois =) Hieman tehtiin seuraamista ja Toivo oli hienosti mukana. Teki iloista ja energistä työtä eli juuri sitä omaa itseään, mitä kokeissa ei valitettavasti olla nähty. Otin myös hieman ruutua vaihtelun vuoksi. Toivolla on tehty ruutua ja se osaa sitä jonkin verran, mutta halusin tehdä targettitreeniä ja naksutella. Toivohan on ihan maailman paras koira sheippaamiseen. Tarjoaa asioita namin toivossa vaikka kuinka paljon. Ongelmaksi vaan muodostuu se naksauttaminen siinä vaiheessa, kun Toivo tarjoaa montaa asiaa yhtä aikaa! Esim. eilen: menee ruutuun, hyppää piruetin ilmassa, koskettaa tassulla samaan aikaan targettia, kun alkaa peruuttamaan! Toinen esimerkki: otin pelkkää targetin koskemistreeniä ja Toivo menee samaan aikaan maahan, koskettaa targettia, haukkuu ja lopulta heittää sen ilmaan =) Naksuta siinä nyt sitten! Lopulta onnistuin opettamaan, että aina ennen targetin koskemista täytyy haukahtaa...
Jos tuo energia ja touhottaminen olisi mukana kisoissa, niin ei olisi epäilystäkään, että Toivo voisi olla vaikka TK4. Palkkana oli vaihteeksi nakkeja ja olen tehnyt kotona paikalla seuraamista ruokakupin annon yhteydessä. Nyt olen myös yrittänyt "jäykistellä" treeneissä, ettei kisoissa tiukemmaksi muuttuva äänensävy ja rautakangen niellyt ohjaaja aiheuttaisi liikaa passivoitumista.


TK4:stä puheenollen, musta tuntuu aina jollain tasolla pahalta, kun nään koiria, jotka on suunnilleen reilu vuotiaina TK4 koiria. MIKSI? Mun tajuntaan ei mene se, että koiran kisaura alkaa just ja heti, kun vaan alaikäraja on saavutettu. Ja toinen se, että ihmiset on niin reteenä, että oma Musti on ties mikä valio ja sun muuta ennen kahta ikävuotta. Enkä tarkoita, että ei saisi treenata, tottakai pitää treenata, jos on tavoitteita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kisaaminen liian nuorella koiralla on arveluttavaa ja miksi edes pitäisi. Enkä nyt väitä sitäkään, että nuorella koiralla ei saisi kisata, mutta miettiihän sitä väkisinkin, että mikä määrä treeniä koiralla on takana, jos se suunniilleen puolitoista vuotiaana on valio. Oma rotu ei tuolloin ole edes vietillisesti valmis... Ehkä nämä ajatukset osaltaan tuleekin siitä, että oma rotu on niin hitaasti kehittyvää sorttia ja aikuisuus saavutetaan sitten joskus. Sakemannin kanssa avataan vasta saalisviettiä, kun monet on jo kokeessa =) Oma ajatus seuraavan koiran kanssa onkin, että jonnekkin vuotiaaksi asti käyn kentillä ja muutenkin mahdollisimman monissa paikoissa vain leikkimässä ja tekniikat tehdään kotona ruualla. Tai sitten niin, että treeni painottuu saalisleikkiin ja joku ihan pienen pieni tekniikkatreeni tulee tehtyä siinä sivussa. Haluna tietysti, että vietit nousee jo treenikentälle menosta ja vihjesanasta. Ja PK- puolta ajatellen kynnys osallistua kisaan on korkeampi, koska hallittavana kolme osa-aluetta ja kisapäivät venyy helposti lähes työpäivän mittaisiksi.

"Ja vielä kerran pojat"

Ilmoitin Toivon 10.2.15 oleviin möllitoko- kokeisiin! Vielä kerran pojat! Vai miten se menikään...

Kunhan nyt mennään koittaan. Ihan mielenkiintoista on nähdä mitä tapahtuu, kun paikka on vieras ja Toivolla ei näin ollen ole mitään historiaa paikasta. Viimeksi olen Toivon kanssa kisannut 2012.

Mulla on ajatus treenailla uusia juttuja sen kanssa, koska alokas- luokan Toivo osaa vaikka unissaan. Passivoituminen ainakin vähemmän epätodennäköistä, kun ei aina tehdä samoja puuduttavia juttuja.

Tässä oon luonu sotasuunnitelmia siitä miten Toivon kanssa nyt etenen tota 10.2 olevaa rajapyykkiä kohti. Oon ajatellut ottaa naksuttimen käyttöön kontakteissa. Kun Toivo valitsee kontaktin --> naks --> palkka. Kuulostaa aika naivilta, mutta kokeillaan. Liinasta nyppäisyihin Toivo reagoi myös hyvin. Pointtihan on siinä, ettei menettäisi kontaktiaan kesken seuraamisen. Jos se ei menetä kontaktia, se ei passivoidu! Jos kontakti alkaa tippumaan enemmän kuin yksittäisten katseiden verran, on tiedossa matkalaukkumalli melko pian. Itseasiassa kokeen onnistumisen pystyy arvioimaan Toivon kohdalla jo seuraamisten jälkeen. Jos se on suorittanut hyvin seuraamiset, tulee se suurella todennäköisyydellä suorittamaan hyvin lopunkin kokeen.

Se on muuten jännää miten "kevyeltä" Toivo tuntuu ohjata Saraan verrattuna. Toivo on kuin höyhen joka kulkee siinä vierellä. Nyt en tarkoita fyysistä tuntemusta. Sara on korkeassa vietissä ja tekee eri tavalla voimakasta ja aktiivista suoritusta. Toivo ikään kuin tanssii suorituksen läpi.

Ajatella, että sitten, kun tuo möllipäivä koittaa, on mun iki-ihana, the one koira Toivo jo 9- vuotias! Hyvässä kunnossa ukkeli on. Ainoa mitä olen huomannut, harmaantumisen lisäksi, on palautumisen huonontuminen. Samaten, jos otan kovatempoiselle juoksulenkille mukaan, jolla matka yli viisi kilometriä, alkaa jossain vaiheessa mun vauhti olla kovempi kuin Toivon. Mutta 12 tunnin karkureissun kyllä jaksaa vielä vetää... huoh... ja sen jälkeen nukkuu monta päivää =)
Toivo on rakenteeltaan liioittelematon peruskoira ja on uskomatonta miten itseään säästävästi se pystyy liikkumaan. Sen liikkeet on pehmeät ja kevyet.

Huilailua