torstai 4. joulukuuta 2014

"Ja vielä kerran pojat"

Ilmoitin Toivon 10.2.15 oleviin möllitoko- kokeisiin! Vielä kerran pojat! Vai miten se menikään...

Kunhan nyt mennään koittaan. Ihan mielenkiintoista on nähdä mitä tapahtuu, kun paikka on vieras ja Toivolla ei näin ollen ole mitään historiaa paikasta. Viimeksi olen Toivon kanssa kisannut 2012.

Mulla on ajatus treenailla uusia juttuja sen kanssa, koska alokas- luokan Toivo osaa vaikka unissaan. Passivoituminen ainakin vähemmän epätodennäköistä, kun ei aina tehdä samoja puuduttavia juttuja.

Tässä oon luonu sotasuunnitelmia siitä miten Toivon kanssa nyt etenen tota 10.2 olevaa rajapyykkiä kohti. Oon ajatellut ottaa naksuttimen käyttöön kontakteissa. Kun Toivo valitsee kontaktin --> naks --> palkka. Kuulostaa aika naivilta, mutta kokeillaan. Liinasta nyppäisyihin Toivo reagoi myös hyvin. Pointtihan on siinä, ettei menettäisi kontaktiaan kesken seuraamisen. Jos se ei menetä kontaktia, se ei passivoidu! Jos kontakti alkaa tippumaan enemmän kuin yksittäisten katseiden verran, on tiedossa matkalaukkumalli melko pian. Itseasiassa kokeen onnistumisen pystyy arvioimaan Toivon kohdalla jo seuraamisten jälkeen. Jos se on suorittanut hyvin seuraamiset, tulee se suurella todennäköisyydellä suorittamaan hyvin lopunkin kokeen.

Se on muuten jännää miten "kevyeltä" Toivo tuntuu ohjata Saraan verrattuna. Toivo on kuin höyhen joka kulkee siinä vierellä. Nyt en tarkoita fyysistä tuntemusta. Sara on korkeassa vietissä ja tekee eri tavalla voimakasta ja aktiivista suoritusta. Toivo ikään kuin tanssii suorituksen läpi.

Ajatella, että sitten, kun tuo möllipäivä koittaa, on mun iki-ihana, the one koira Toivo jo 9- vuotias! Hyvässä kunnossa ukkeli on. Ainoa mitä olen huomannut, harmaantumisen lisäksi, on palautumisen huonontuminen. Samaten, jos otan kovatempoiselle juoksulenkille mukaan, jolla matka yli viisi kilometriä, alkaa jossain vaiheessa mun vauhti olla kovempi kuin Toivon. Mutta 12 tunnin karkureissun kyllä jaksaa vielä vetää... huoh... ja sen jälkeen nukkuu monta päivää =)
Toivo on rakenteeltaan liioittelematon peruskoira ja on uskomatonta miten itseään säästävästi se pystyy liikkumaan. Sen liikkeet on pehmeät ja kevyet.

Huilailua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti