Hiljaiseloa

Hiljaiseloa on ollut tokon ja tottiksen osalta. Ei oo treenattu oikeestaan yhtään. Tosin tottista tehdäänkin varmaan vasta keväällä.
Vetohommat sen sijaan on aloitettu. Ensi talven tavoitteena on päästä osallistumaan ainakin SPL:n valjakkohiihdon SM- kisoihin. Ja toivottavasti myös valjakkohiihdon PK SM- kisoihin. Sama haave tosin on ollut jo kaksi talvea... Talvella -13 laitoin Saran saikulle kesken kauden. Oudot lannejumit ja lopulta ontuminen hiihdon jälkeen sai tekemään tuon ratkaisun. Röntgenkuvissa näkyi alkavaa nivelrikkoa lonkissa sekä mahdollista stenoosia L7-S1 välissä. Epäiltiin myös osittaista ristisidevauriota polvessa, koska rontgenissä näkyi hieman turvotusta polvessa ja siitä saatiin kipureaktio.
Noh, nyt sittemmin on selvinnyt, että nivelrikkoa Saralla ei ole ja L7-S1 väli ei poikkea millään tavoin saksanpaimenkoiran normaalista ja polvikin on hitokseen terve. Hyvä näin! Ristiluunkattohan on oikeastaan jokaiselle sakemannilla alhaalla ja tätä kautta ko. nikamaväli ahtaampi, jos vertaa moniin muihin rotuihin. Ongelmaa aiheutuu silloin, jos tuolle alueelle tulee muutoksia ja/tai selkäydin joutuu puristuksiin. Lonkkien nivelrikkoepäilykin on toistaiseksi kumottu! Tämä tuli selväksi pari kuukautta sitten, kun osallistuimme saksanpaimenkoirien lonkkaniveldysplasiatutkimukseen Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Eli lonkat on C/C, ei merkkiä nivelrikosta ja lannealue sakulle tyypille. Mikä muuten edes on alkava nivelrikko? Eikö se ole nivelrikko tai ei nivelrikkoa? =)

Itselleni taisi tuolloin käydä niin, että aloin hoitamaan röntgenkuvia enkä koiraa =) No, ei loma koskaan hukkaan mene ja se talvi menikin Saran osalta vain lenkkeillessä ja tokoillessa. Polvetkin tuli kuvattua uudelleen viime keväisen esteturman jälkeen, eikä merkkejä epänormaalista löytynyt. Tuo L7-S1 case kuitenkin poiki sen, että tein koirahierojakoulun lopputyöni aiheesta "Lumbosakraalistenoosi saksanpaimenkoiralla", joka julkaistiin myös Saksanpaimenkoira- lehdessä. Luulempa vain, että oireilut tuolloin jotuivat liiallisesta rasituksesta. Vetoja yksinkertaisesti treenattiin liikaa tai oikeammin palautumiset jäivät liian lyhyiksi.

Viime talvena ei hiihdetty siksi, ettei ollut lunta. Toivottavasti näin ei käy taas. Nyt on marraskuun loppu ja kura lentää eikä lumesta tietoakaan. Nähtäväksi jää tarvitseeko suksia tänäkään talvena kuluttaa.