Luoksepäästävyydessä ja paikallamakuussa ei moitittavaa. Tämän jälkeen aloimme ensimmäisenä suorittamaan alokasluokkaa läpi. Ja kuten arvata saattaa, tuloksena oli passivoituminen. Jopa niin kokonaisvaltaisesti, että seuruutusten jälkeen, kun piti tehdä liikkeestä maahan, Toivo jäi istumaan. En saanut seuraamiseen mukaan ollenkaan! Vedettiin kuitenkin lopulta luokka loppuun ja sovittiin, että kohta tullaan tekemään vielä pieni pätkä, jotta pääsisin palkkaamaan edes jotenkin järkevästi.
Tultiin sitten viimeisenä toiselle kiekalle ja tarkoitus oli tehdä pikkupätkä seuraamista. Sama homma. Täydellinen passivoituminen lukuunottamatta sitä, että Toivo haisteli maata, jopa karkasi haistelemaan maata! Kyse ei ollut mistään namien etsimisestä tms. vaan sijaiskäytöksestä. No, saatiinpa pieni onnistuminen loppuun ja siitä palkalle.
Takki oli koko tyhjä! Mitä helvettiä tapahtuu koiralle noissa tilanteissa!? Kyseessä kuitenkin oikeasti todella itsevarma ja taitava koira, jolla kyllä riittää ahneutta ja halua tavoitella ruokaansa niin paljon, että tokon alokasluokan pystyisi suorittamaan! Ei muuta kuin miettimään... Juteltiin liikkurin kanssa kauan ja pohdittiin tilannetta. Keskustelu oli todella hedelmällinen ja ko. liikkuri on liikkuroinut aikanaan meidän ensimmäisen ja toisen kokeen. Yrittikö koira rauhoitella minua vai itseään? Mietittiin, että miksei syty siinä hetkessä siitä, että innostan ja olen kannustava. Onko lopulta se juuri syy? Olen itse "paniikissa". Jos nyt hieman liioitellaan. Tavallaan paniikinomaisesti yritän estää Toivon passivoitumisen ja mitä enemmän se passivoituu, sitä enemmän paniikinomaisesti koitan sitä nostattaa. Tuloksena on koira, joka todennäköisesti näkee omistajan ja tilanteen todella outona ja epäilyttävänä. Valitsee jopa sijaiskäytöksen tottelemisen sijaan, koska tilanne on niin painostava. Liialla hössäämisenä paineistan koiran! Oikeastiko?
Tajusin vielä jotain, kun tein Saran kanssa kokeenomaisesti voittajan ruudun ja seuraamisen...
Tulin Saran kanssa kehän laidalle, kuten aina kisoissa. Pari purua palloon, pallo kainaloon, "seuraa" pallo tippuu kainalosta --> kehään. Homma hanskassa. Ja ei kun hommiin. Hetkeäkään ei käy mielessä, että Sara ei hoida hommaa kotiin. Luotan, että tekee sen minkä osaa!
Ehkäpä jo arvasittekin, että paniikkioravanpyörä Toivon kohdalla lähtee jo siitä, etten luota siihen, että onnistutaan. Saran kanssa kehässä olen rauhallinen, Toivon kanssa en!
Oikeastihan Toivon kanssa ei ole enää mitään kisasuunnitelmia ollut pitkään aikaan. Me vain puuhastellaan ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Mutta hauskahan näitä on koulutus- ja aktivointimielessä ratkoo ;)
Alla pieni video Toivon seuraamistreenistä. Kuvattu kesällä 2014. Tässä on hyvä meininki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti