Tässä onkin tapahtunut kaikennäköistä viime päivityksen jälkeen. Toivon kanssa käytiin möllitoko- kokeessa, josta kerroinkin jo aiemmin. Tuo mölli ylitti kaikki odotukset! Toivo oli aivan mahtava! Se hoiti homman kotiin pilke silmäkulmassa ja häntä heiluen. Oli mahtava tunne ohjata koiraa. Tuohon flow- tilaan en Toivon kanssa koetilanteessa ole aiemmin päässyt. Ilmeisesti treenien muutos on tuottanut tulosta ja paikka oli myös sellainen, josta koiralla ei ollut mitään kokemuksia. Itse olin myös rennossa mielentilassa. Herääkin kysymys, olisiko pitänyt kisata vieraassa ympäristössä aiemmin... No, antaa herätä vaan, koska eiköhän Toivo ole nyt ansainnut eläkkeensä ;)
Teknisiä virheitähän meille sattui, niin kuin videosta näkee, mutta niillä ei itselleni ole merkitystä. Isoin asia on se, että missään vaiheessa Toivo ei osoittanut mitään passivoitumisen merkkejä vaan alkoi olla jopa ylivireessä! Ja sekös tuntui hienolta. Kerrankin koetilanteessa oli treeneistä tuttu innokas Toivo. Loppusijoitus oli 2/15.
Lähti meikäläisellä tuo leijuminen lapasesta ja musiikilla höystetty video siitä linkkinä tuossa alla. Liikuttuneena, kyyneleet valuen katsoin tuota videota monta päivää möllin jälkeen. Vihdoin ne patoutumat, jotka esti niin hienon Toivo- koiran menestymisen kokeissa, ovat osoittaneet avautumisen merkkejä! Itselle on ollut valtavan opettava matka treenata ja kisata puolikkaan hirvikoiran kanssa sekä ratkaista ongelmia. Videoon liittyy myös luopumista. Todennäköisesti tämä oli Herra Hirvikoiran viimeinen koetilanteisiin liittyvä esiintyminen tokossa... Toivo Pellervo 9- vuotta siirtynee nyt oikeasti eläkkeelle. Tästä lähin vaan treenataan aktivointimielessä ja näyttäydytään välillä mätsäreissä!
Toivon möllitoko- koe Viialassa 10.2.2015:
https://www.youtube.com/watch?v=014DN0LTJGw
Samaisen viikon lauantaina järjestettiin Kauppakeskus Tuulosessa Match Show. Toivo osallistui ensimmäistä kertaa veteraaneihin voittaen luokkansa. BIS sijoitus oli toinen. Oli oikein piristävä kokemus käydä mätsärissä pitkän tauon jälkeen. Melkein pari vuotta vierähtänyt viime kerrasta. Noi on aina ollut tuollainen mun ja Toivon juttu. Toivo nauttii, kun saa olla huomion keskipisteenä ja minä viettäessäni stressitöntä aikaa koiran kanssa. Toivon pärjääminen mätsäreissä pesrustuukin varmasti osaltaan tuohon iloiseen esiintymiseen. Toki se on komeakin =)
Siirrytäänpä sitten Saraan. Saran kanssa käytiin viikko sitten Imatralla saksanpaimenkoirien valjakkohiihdon SM- kisoissa. Aamulla kukonlaulun aikaan lähdettiin ajelemaan kohti Imatraa ja Vuoksenniskan urheilukenttää. Keli oli loistava niin hiihtoa kuin ajomatkaakin ajatellen. Koiraa oli jo kulunut viikko valmisteltu sunnuntain starttia varten. Nesteytys ja lepo aloitettu torstaina ja lauantaina vielä pieni valmisteleva hieronta. Kaikki suunniteltu parhaan mukaan niin, että Saralla on täydet varastot niin fyysisesti kuin henkisestikkin ladattavana 5km kisamatkalle.
Kommelluksilta ei kuitenkaan vältytty. Kisakirja unohtui kotiin, meinasin myöhästyä lähdöstä ja kaaduin hiihtomatkalla. Onneksi uusi kisakirja saatiin ostettua ja lähtöönkin ehdittiin, hieman vain jäi kaatuminen kaiveleen... Meidän sarja oli naiset C- naru ja lähtönumero 36. Loppuaika 5km matkalla oli 12:52. Se riitti kokonaiskilpailun sijoitukseen 10/20. Spl mestraruussijoitus oli 6/7. Puoli minuuttia ajasta pois, niin olisi palkintopallikin häämöttänyt. Vaikea arvioida paljonko kaatumisen seurauksena tuhraantui aikaa. Sara oli loistava, se todella latasi kaikkensa ladulla. Se meni sellaisella voimalla ja vauhdilla, että olisi mennyt läpi vaikka harmaan kiven =) Heikoksi lenkiksi, niin kuin yleensäkin, jäi omistaja. Itse en päässyt koko matkan aikana oikein minkäänlaiseen hiihtorytmiin. Tuntui, että tasapainokin oli huono kautta linjan. Ylämäissäkään en saanut kunnolla voimaa sauvoista. Tekniikka siis petti hiihdon osalta. Latu itsessään oli nopea. Paljon alamäkeä, osittain tosi jyrkkääkin.
Koiran juotot ja syötöt onnistuivat hyvin. Ei yhtään lumenhaukkomista ladulla ja täysi vauhti loppuun asti. Sarasta näki, että se todella antoi kaikkensa! Kyllä mulla on vahva tyttö <3
Hieno kokemus ja oli upeeta nähdä vauhdin hurmaa niin saksanpaimenkoirien kuin muidenkin rotujen osalta. 14.3 lähdetään Jämijärjärvelle palveluskoirien valjakkohiihdon SM- kisoihin. Toivotaan, että lunta riittää!
Tässä kuvia Imatran kisoista:
(Kuvaaja Margareetta Lennroth-Hulkkonen)
Sara ja minä kuvissa 50 ja 51
(Kuvaaja Heimo Hellsten)
Sara ja minä kuvat 208 ja 209
(Kuvaaja Mikko Lehikoinen)
Sara ja minä keskivaiheilla kuvia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti