Tassuttelua maailmassa: heinäkuuta 2015

torstai 30. heinäkuuta 2015

Leireilyä ja SM- huumaa

Viime viikko vierähti Pieksämäellä Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleirillä. Tuttuun tapaan olimme hakuryhmässä, kuinkas muutenkaan. Kaikki koirat olivat mukana. Toivo keskittyi lomailuun ja sillä oli tärkeä virka maastossa radan tallaajana ja mustikan syöjänä! Koska Toivo on jo 9,5vuotta, se sai ylennyksen ja pääsi sisälle mökkiin nukkumaan koko viikoksi. Hienoa oli huomata, että Teslakaan ei paljoa stressaa. Hienosti meni leiri ja oli kuin olisi ollut kotonaan. Tällaisten koirien kanssa on upea kulkea!

Pääsiskö jo sisään?

Leirimaskotti

Sara ja Tesla treenasivat ahkerasti viikon. Saran kanssa otettiin etsinnän lisäksi myös esineruutua ja tottista. Tesla ei tottiksen maailmaan ole vielä juuri päässyt, joten se veti lonkkaa tottisvuorot. Esineitä sen sijaan pennun kanssa tehtiin. Oli hauska huomata miten hienosti Tesla käyttää nenäänsä ja kuinka sitkeä se on. Haku on tähän asti tehty ilman näköärsykkeitä ja maalimiehet ovat löytyneet pelkän hajuaistin varassa. Se nappaa hajun ja itsevarmasti painaa pöheikköön ja etsii ja etsii. Vielä täytyy välillä tarkastaa tulenko perässä ja hiukan on vielä vaikeutta, että osaisi selvästi lähteä paikantamaan hajua. Sallittakoon tämä 5kk ikäiselle. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, miltä työskentely tällä hetkellä näyttää. Hieman vielä varmuutta nenään ja voikin alkaa miettimään haamuilla suoran piston tekoa.

Pieni hakukoira

Sara oli leirillä taas huippu. SPL- leireillä on selvästi meille hyvä karma, koska leireillä meillä aina homma luistaa. Tätäkin leiriä ennen Sara oli lähinnä ollut tauolla viime kokeen jälkeen. Muutamat palauttavat treenit oli toki tehty. Nyt aionkin tehdä eläinkokeen. Sara on haussa aina parhaimmillaan talven ja taukojen jälkeen. Miksi siis treenata treenaamisen ilosta? Tiettyyn rajaan asti motivaatio kasvaa, kun treenaa, mutta jossain kohtaa se lässähtää pohjamutiin. Koira on jo niin kokenut, että se kyllä tietää mitä hakumetsässä pitää tehdä ja tarpeeksi vaihtelua on vaikea keksiä. Tietyt ongelmat ovat myäs jo niin kroonisia, että niitä ei saa pois. Ja krooniset ongelmat esiintyvätkin (esim. huonot tyhjät) erityisesti silloin, kun motivaatio on lässähtänyt. Viime perjaina ollaan leirillä tehty viimeinen hakutreeni ja yhtäkään en tee ennen SM- kisoja. SM- kisoihin on aikaa viikko. Esineillä otan motivaatiota ja tottiksessa muutamia treenejä. Katsotaan miten käy.

Leirillä otetaan omaa vuoroa odottaessa lunkisti

PKSM- kisoista kaksi viikkoa eteenpäin on SPL kansallisten SM- kisat. Se jännittää nyt miten saan koiran palauteltua niihin... Tosin, jos PKSM- kisoissa tie noudee pystyyn jo tottiskarsinnassa, niin sittenhän ei ole paljoa palauteltavaa :). Tavoitteet on viikon päästä päästä tottiksesta maastoon ja SPL SM- kisoissa saada tulos.

Tottiksen osalta jännittää se, miten saan koiran prässättyä hyvään tilaan oikeaan aikaan. Ei liian aikaisin, muttei kiirelläkään... Huh, kaikkeen sitä ihminen vapaaehtoisesti lähtee! Vaikka kaikki menisi penkin alle ensimmäisissä arvokisoissa, yritän muistaa, että SM- kisoihin osallistuminen ei ole itsestään selvyys, vaan tietyt näytöt pitää olla, että sinne pääsee. Näin ollen ollaan tavallaan voittajia jo nyt!

Home sweet home ja lähimetsä

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Palauttelua ja lomailua

Viime hakukoe ei mennyt meidän osalta putkeen. Ei tullut viimeistä ykköstä eikä näin ollen KVA- arvoa. No eipä hätiä mitiä, ens vuonna sitten. En meinaa usko, että PKSM- kisojen tai rotumestaruuksien jälkeen enää kisaan tänä vuonna. Koe alkoi tottiksella ja siinä Sara oli jo oudon vetelä, ihan "kuutamolla". 84p revittiin kasaan, mutta otetta koiraan en saanut koko aikana. Etsintä meni todella huonosti. Ukot löytyi kyllä, mutta Sara oli ajoittain todella hukassa. Esineruudusta nousi kaksi esinettä ja siellä työskentely oli ihan ok. 2- tulos tuli ja sijoitus 2. Kokeessa vain kaksi koiraa sai tuloksen, me ja kaverin dobermann. Ei ihan päin seiniäkään, jos hakukokeen 3- luokasta saa vahvan 2- tuloksen, mutta koiralla fiilis kokeessa oli huono. Pisteitä tuli muistaakseni 254p (en ole nyt varma muistanko oikein). Uskon, että pennun tulo taloon, kuukauden aikana kolmet kokeet ja kaikki tämä yhteensä ovat vaatineet veronsa ja näkyi nyt turnausväsymyksenä. Ehkä puolin ja toisin. Palauttavat treenitkin ovat jääneet liian pienelle.

Nyt onkin sitten huilailtu ja yritetty kasata palapeliä takaisin. SM- kisat on kuukauden päästä ja siitä kahden viikon päästä saksanpaimenkoirien rotumestaruudet. Katsotaan miten saadaan homma pelittään molempien ensimmäisissä arvokilpailuissa. Itselle voitto on jo osallistuminen! PKSM- kisoissa tavoitteena on päästä tottiskarsinnasta maastoon ja SPL- rotumestaruuksissa saada tulos.

Tesla on muuten kasvanut hurjasti ja muistuttaa enemmän jo teiniä kuin pentua. Hirmuisen kiva koira! Tavaraa tuntuisi olevan harrastuksia varten ja hermot kunnossa. Ei ylimääräisiä höökäile, kun ollaan ihmisten ilmoilla vaan rauhassa katselee ja rohkeasti tutustuu kaikkeen. Kotona ottaa lunkisti ja yksin jääminen on koko ajan ollut sille helppoa. Toivo- pappa pappailee aktiivisesti ja on yllättävän paljon innostunut painimaan pennun kanssa. Ja mikä parasta koko kopla tulee tosi hyvin juttuun keskenään.

Hieman huolta viime aikoina on aiheuttanut kissoistani nuorempi, 12- vuotias Rauli Badding. Se on nyt oksennellut pidemmän aikaa ja syytä ei ole löytynyt. Verikokeet, joissa mm. tutkittiin maksa- ja munuaisarvot, olivat normaalit. Kurjaa kissallekkin voida jatkuvasti pahoin. Itse pelkäsin, että maksa tai munuaiset pettäneet, kuten kissoille usein käy. Onneksi ei! Toivottavasti syy löytyisi.

Paljon ei ole tässä nyt päiviteltävää, mutta tämmöistä rentoa kesäilyä on meidän hommat nyt olleet! Teslan hakupohjien teko on edennyt hyvin. Ihan eri tekniikalla olen tehnyt kuin Saran kanssa ja eilen haki jo selvästi aktiivisesti maalimiestä. Irtoaa hyvin, mutta tarvitsee vielä tukea, että tulen perässä. Varsinkin, jos ei ole ukon hajusta satavarma. Teslaa on rakennettu tosi yksinkertaisesti. Oon vaan liinassa vienyt metsään ja lähteyt kävelemään kohti takalinjaa. Kun on saanut hajun, oon laskenut irti. Välillä on kyllä kävelty ihan ukollekkin asti. Ukot on koko ajan olleet 50 metrissä. Jos hyviä tuulia on sattunut, ollaan tehty myös tuulella treenejä. Ajatuksena on ottaa apuja käyttöön vasta, kun nenä varmasti auki ja tietysti koiran mukaan katsotaan miten edetään. Toivottavasti ei niin persus edellä puuhun kuin Saran kansssa alkujaan ;) Ensi viikko vierähtää Pieksämäellä SPL- koulutusleirillä. Viikko hakuilua, esineitä ja tottista. Varmasti saadaan taas apuja ongelmiin!