Leireilyä ja SM- huumaa

Viime viikko vierähti Pieksämäellä Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleirillä. Tuttuun tapaan olimme hakuryhmässä, kuinkas muutenkaan. Kaikki koirat olivat mukana. Toivo keskittyi lomailuun ja sillä oli tärkeä virka maastossa radan tallaajana ja mustikan syöjänä! Koska Toivo on jo 9,5vuotta, se sai ylennyksen ja pääsi sisälle mökkiin nukkumaan koko viikoksi. Hienoa oli huomata, että Teslakaan ei paljoa stressaa. Hienosti meni leiri ja oli kuin olisi ollut kotonaan. Tällaisten koirien kanssa on upea kulkea!

Pääsiskö jo sisään?

Leirimaskotti

Sara ja Tesla treenasivat ahkerasti viikon. Saran kanssa otettiin etsinnän lisäksi myös esineruutua ja tottista. Tesla ei tottiksen maailmaan ole vielä juuri päässyt, joten se veti lonkkaa tottisvuorot. Esineitä sen sijaan pennun kanssa tehtiin. Oli hauska huomata  miten hienosti Tesla käyttää nenäänsä ja kuinka sitkeä se on. Haku on tähän asti tehty ilman näköärsykkeitä ja maalimiehet ovat löytyneet pelkän hajuaistin varassa. Se nappaa hajun ja itsevarmasti painaa pöheikköön ja etsii ja etsii. Vielä täytyy välillä tarkastaa tulenko perässä ja hiukan on vielä vaikeutta, että osaisi selvästi lähteä paikantamaan hajua. Sallittakoon tämä 5kk ikäiselle. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, miltä työskentely tällä hetkellä näyttää. Hieman vielä varmuutta nenään ja voikin alkaa miettimään haamuilla suoran piston tekoa.

Pieni hakukoira

Sara oli leirillä taas huippu. SPL- leireillä on selvästi meille hyvä karma, koska leireillä meillä aina homma luistaa. Tätäkin leiriä ennen Sara oli lähinnä ollut tauolla viime kokeen jälkeen. Muutamat palauttavat treenit oli toki tehty. Nyt aionkin tehdä eläinkokeen. Sara on haussa aina parhaimmillaan talven ja taukojen jälkeen. Miksi siis treenata treenaamisen ilosta? Tiettyyn rajaan asti motivaatio kasvaa, kun treenaa, mutta jossain kohtaa se lässähtää pohjamutiin. Koira on jo niin kokenut, että se kyllä tietää mitä hakumetsässä pitää tehdä ja tarpeeksi vaihtelua on vaikea keksiä. Tietyt ongelmat ovat myäs jo niin kroonisia, että niitä ei saa pois. Ja krooniset ongelmat esiintyvätkin (esim. huonot tyhjät) erityisesti silloin, kun motivaatio on lässähtänyt. Viime perjaina ollaan leirillä tehty viimeinen hakutreeni ja yhtäkään en tee ennen SM- kisoja. SM- kisoihin on aikaa viikko. Esineillä otan motivaatiota ja tottiksessa muutamia treenejä. Katsotaan miten käy. 

Leirillä otetaan omaa vuoroa odottaessa lunkisti

PKSM- kisoista kaksi viikkoa eteenpäin on SPL kansallisten SM- kisat. Se jännittää nyt miten saan koiran palauteltua niihin... Tosin, jos PKSM- kisoissa tie noudee pystyyn jo tottiskarsinnassa, niin sittenhän ei ole paljoa palauteltavaa :). Tavoitteet on viikon päästä päästä tottiksesta maastoon ja SPL SM- kisoissa saada tulos. 

Tottiksen osalta jännittää se, miten saan koiran prässättyä hyvään tilaan oikeaan aikaan. Ei liian aikaisin, muttei kiirelläkään... Huh, kaikkeen sitä ihminen vapaaehtoisesti lähtee! Vaikka kaikki menisi penkin alle ensimmäisissä arvokisoissa, yritän muistaa, että SM- kisoihin osallistuminen ei ole itsestään selvyys, vaan tietyt näytöt pitää olla, että sinne pääsee. Näin ollen ollaan tavallaan voittajia jo nyt!

Home sweet home ja lähimetsä