Tottista

Viikonloppu mennä hurahti taas vauhdilla! Lauantaipäivä koostui kokonaisuudessaan tottiksesta. Osallistuimme nimittäin tottispäivään. Välillä on hyvä käydä hyvän kouluttajan silmien alla katsastuksessa. Itsehän treenaan todella paljon yksin. Pidän siitä, että saan miettiä ja pohtia itsekseni. Tosin siinä on vaaransa, kun ei ole toisia silmiä vahtaamassa meneekö oikeasti hyvin. Tämän lisäksi meillä on aivan mahtava, muutamasta ihmisestä koostuva treeniporukka. On rentouttavaa treenata saman henkisessä porukassa, jossa puhutaan avoimesti ilman, että kukaan vetää hernettä nenään. Nauru raikaa ja juttu menee melko usein lievästi sanottuna yli, mutta mitäs sitten? Tuleepahan maailmasta ainakin hetkellisesti parempi paikka. ;)

Lauantain koulutuksessa otin ensimmäisellä kierroksella seuraamista, joka olikin ilokseni paremmassa kuosissa kuin aika päiviin. Sarahan on seuraamisessa todella aktiivinen mulle, niinhän se on rakennettu, mutta tässä aktiivisuudessaan se välillä hukkaa keskittymisen ja intensiivinen katsekontaktin haku näkyy liian eteen tulemisena ja siitä seuraavana poikittamisena. Olin tehnyt ennen lauantaita Saralle kaksi lyhyttä treeniä, jossa kerroin, että älä tule liian eteen. Aivan mahtavaa miten koira oli oivaltanut asian. Oli hieno fiilis, kun koira seuraa oikeassa kohdassa ja kaiken lisäksi hyvässä viettivireessä!! Nähtäväksi jää kantaako tämä kokeeseen. Sehän se vasta kertoo koulutuksen todellisen tason.

Toisella kierroksella tein jääviä. Meillähän on ongelmana istuminen. Sen onnistuminen on epävarmaa ja suurella todennäköisyydellä valitsee jonkun vahvemman jäävän, yleensä seisomisen. Treenissä huomasi hyvin, että kuulolaite ei ollut koiralla päällä ja jumpattiinkin sitten sikin sokin jääviä. Nehän voisi myös ketjuttaa pk:ta ajatellen, mutta tokossa taas järjestys voi olla mikä vaan. Itseasiassa joku aika sitten sain hyvän kommentin käskyistä. En ole ikinä ajatellut, että "istu" ja "seis" saattavat kuulostaa koiran korvaan melko samanlaisilta suhuäänteiltä. Nyt olenkin istumisessa yrittänyt painottaa toista tavua, jos se helpottaisi. Eli käsky on "isTU".

Tokossa me junnataan Saran kanssa tunnarissa ja metallinoudossa. Itse en erityisemmin pidä tunnarista, koska en jaksa pipertää =), mutta ei auta, pakkohan sitä on treenata. Tarkoitus olisi nyt ostaa lasipurkkeja ja laittaa niihin sisälle tunnarikapulat ja vahvistaa oman hajua. Itse tunnarin tuonti on hyvässä jamassa, nyt vaan tarttis haistellakin eikä vaan arpoa silmillä minkä toisi. Metallinoudossa taasen tökkii kapulan suuhun ottaminen. Ote on hyvä ja tuo metallin hyvin jos ojennan sen suoraan Saralle suuhun. Mutta kun lähetän noutamaan, lähtee innolla, mutta metallille tulleessaan meinaa ottaa sen suuhun, mutta tuleekin toisiin ajatuksiin ja jää seisomaan kapulan taakse. Eli metallinouto on noutoo vaille valmis... huoh... VOI- luokka oli tarkoitus korkata tämän talven/kevään aikana, mutta nähtäväksi jää miten käy. Onhan meillä elämä aikaa. Toko on mulle kuitenkin edelleen rakas laji vaikka tuo pk- touhu onkin vienyt mukanaan. Tokostahan tämä kaikki lähti!

Palkkausta á la Sara ja H-K

Saraa naurattaa seuraamisessa

Ja taas mennään