Vetoreeniä

Vihdoin saatiin talvi! Sen seurauksena tilasin vihdoin viimein itselleni Kickspark- potkukelkan. Olen haaveillut siitä useammat vuoden ja heti ensimmäisen koeajelun jälkeen oli olo, että "miten olen voinut tulla toimeen ilman tätä!" Kelkalla pääsee huikeisiin vauhteihin jo tasaisella alustalla. Saksalainen kärjessä huideltiin jo yli 30 km/h. Mikä lie olisi alamäkeen vauhti ollutkaan... Toivo Pellervokin kokeili kelkanvetoa heti. Sattumoisin oli Toivon  9- vuotis syntymäpäivä. Hyvässä kunnossa on ukkeli, ei voi muuta sanoa!

Ensimmäinen koirahiihtotreenikin päästiin tekemään. Harmittavasti tuli heti kahden viikon tauko työkuvioiden vuoksi. Tuonne laduille, kun ei voi mennä hiihtelemään koska vaan koiran kanssa. Näistä säännöistä tulee pitää kiinni, koska se on jo todella hienoa, että Hämeenlinnan kaupunki on koirakerhollemme Pirtin laduille kaksi hiihtovuoroa viikkoon myöntänyt.

Itse hiihtoon palatakseni... su 15.2.2015 on saksanpaimenkoirien valjakkohiihdon SM- kilpailut ja arvatkaapa ketkä osallistuu? =) Minä ja Sara! Toisena kilpailuna olisi tarjolla kelkkakunkku hiihdon jälkeen, mutta täytyisi olla toinen koira kärkeen, että pääsisi osallistumaan. Pakko tosin myöntää, että jos rotumestaruuksia ratkaistaisiin kelkkailussakin, olisin minä, siis minä!! vannoutunut hiihdon ystävä, ollut valmis harkitsemaan lajin vaihtoa. Hiihto ei meinaan meikäläisellä kulkenut yhtään. Vuoden tauko on tehnyt tehtävänsä. Luisteluhiihto on lajinakin jo sellainen, että mikään ei tavallaan simuloi sitä, joten nilkathan huusi hoosiannaa ensimmäisen 500m jälkeen ja kankeeta oli meno. Olo helpottui huomattavasti, kun kärkeen laitettiin saksalainen menijä =)

Pieni hymy kyllä tuli huulille heti, kun tajusin jälleen kerran, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Hiihdon tekniikka on niin selkäytimessä, että ei horjuttanut ylämäet, alamäet eikä vauhti. Ei pelkoa kaatumisesta tms. Vauhtia ei tosin käsivarsista lähtenyt kuten pitäisi...

Matka SM- kisoissa on 5km ja hiihdämme sarjassa C- naiset. Tuo C- sarjahan on nyt ensimmäistä kertaa käytössä tänä vuonna. Olen katsellut vanhoja saksanpaimenkoirien SM- kisa-aikoja samaiselta ladulta ja pirun kovaa on neljän kärki mennyt! Tai sitten rata on maastoltaan helppo. Olen ratakarttaa tiiraillut, mutta ylä-asteen suunnistustreeneistä on siinä määrin aikaa, että ei ihan korkeusvaihtelut auenneet. Ainoastaan, että jonkin verran niitä on!

Mutta vauhdista vielä. Jos tähdet osuvat kohdilleen ja Sara vetää koko matkan sinkki tiukalla ja reikä päässä, on meillä laskujeni mukaan mahdollisuudet mitaleille. Suurin huoli tällä hetkellä on se narun päässä oleva ilmestys. Meillä saattaa tulos riippua myös lähtöpaikasta. Jos lähtönro on 1, tarkoittaa se todennäköisesti ei niin onnistunutta kisaa. Tosiasiahan on se, että Sara tarvitsee jäniksen eteen. Vahva mielikuva riittää, ei tarvita välttämättä näköyhteyttä. Eli, jos pari kolme kovaa kisakumppania lähtisi eteen, niin luulen, että päästäisiin todella asian ytimeen. Siksi pari kolme, että jos onnistutaan yksi saavuttamaan, jäisi eteen vielä toisia. Koiralla säilyisi mielikuva "vielä on jänöjä edessä". Ja jos oikein heittäydytään hommaan, niin parasta olisi, jos vasta aivan viime metreillä saavutettaisiin se vielä edessä oleva. Ja kannoilla maaliin tai juuri ennen ohi. Tällä reseptillä todennäköisesti ladulle jäisi henkisesti ja fyysisesti se kaikki kapasiteetti mitä meillä on tällä hetkellä annettavana. Tosiasia, kun on se, että treeniä on liian vähän takana. Mutta samahan se kaikilla Etelä-Suomessa asuvilla on, kun nykyään talvet ovat mitä ovat, kiitos ilmastonlämpenemisen.

Alla kuva meidän perheen kovimmasta saunojasta. Tytön löytää usein vielä saunan jälkeenkin ottamasta jälkilöylyjä. Oikean löylynheiton aikaan joutuu sen usein ystävällisesti ohjaamaan pesuhuoneen puolelle, kun ei taida ihan ymmärtää rajojaan tuon löylynoton suhteen =)